Minimipalkan puolesta

Yle uutisoi 19.10. Taloustutkimuksen Ylelle teettämästä kyselystä koskien suomalaisten asenteita minimipalkkaa kohtaan. [1]

Enemmistö suomalaisista kannatti minimipalkan säätämistä lailla, mikä ei ole yllätys kuten ei ollut myöskään se, että työmarkkinajärjestöt pöydän molemmin puolin asiaa vastustavat. Uutisen luettuani halusin puuttua muutamaan seikkaan.

 

Työnantajien vastustus on selvä asia: kaikki, mikä vähentää osakkaille maksettavaa voittoa, on lähtökohtaisesti pahasta ja sitä pitää vastustaa; yrityksillä ei ole vastuuta yhteiskunnallisista asioista ellei laki toisin määrää.

Meillä on sovittu työehtosopimuksissa myös vähimmäispalkoista, jotka vaihtelevat alan ja työn mukaan. Meidän mielestämme tämä suomalainen järjestelmä toimii hyvin eikä tähän päälle tarvita mitään minimipalkkalakia, Elinkeinoelämän keskusliiton lakiasianjohtaja Markus Äimälä sanoo.

Tämä malli asettaa työntekijät lähtökohtaisesti eriarvoiseen asemaan riippuen siitä miten vahva kunkin alan ammattiliiton neuvotteluasema on; ahtaajien lakkoase nyt vain on niin paljon vahvempi kuin siivoajien tai maatalouslomittajien vastaava. Työnantajien etuna liittokierroksilla onkin, että työntekijöiden edustus on hajallaan jolloin on tilaa neuvotella palkkoja ja etuuksia alaspäin.

 

Ammattiliittojen vastustus voi sen sijaan tulla joillekin jossain määrin yllätyksenä sillä eikö näiden tehtävä ole nimenomaisesti huolehtia siitä, että työntekijä elää palkallaan?

Mielestämme palkan minimitaso toteutuu parhaiten työehtosopimusten kautta. Laki todennäköisesti johtaisi siihen, että entistä suurempi joukko palkansaajia jäisi minimipalkkasäännöstön piiriin, SAK:n varapuheenjohtaja Matti Huutola sanoo.

Tällä hetkellä palkkataso neuvotellaan toimialoittain jolloin eri alojen minimipalkat poikkeavat toisistaan ja tämä puolestaan asettaa palkansaajat eriarvoiseen asemaan. Jos minimipalkasta säädettäisiin lailla minimipalkkaa saavien työntekijöiden määrä ei lisääntyisi kuin lähinnä tilastollisesti määrän ollessa sitä suurempi mitä korkeammaksi minimipalkka säädetään. Ammattiliittojen ensisijainen tavoite eli pyrkimys neuvotella jäsenilleen mahdollisimman hyvät edut säilyisi edelleen samana; mitä vaikutusvaltaisempi liitto sitä parempi on duunarin liksa.

Ammattiliittojen todellinen huoli liittyykin pelkoon liittojen vaikutusvallan vähenemisestä. Mitä korkeampi minimipalkka, sitä paremmin palkalla pystyy elämään ja sitä vähemmän liiton jäsenyys jäsenmaksuineen houkuttelee työntekijää. Mitä suurempi valta ammattiliitoilla on vaikuttaa etenkin alan vähimmäispalkkaan, sitä motivoituneempi työntekijä on pysymään liittonsa jäsenenä. Näin ollen minimipalkasta sopiminen olisi yksinkertaisesti ammattiliittojen pitkän tähtäimen edun vastainen ratkaisu.

 

Yhteiskunnan omaksuman näkökulman on oltava etujärjestöjen agendaa laajempi. Nähdäkseni yhteiskunnan tulisi tässä asiassa ensisijaisesti huolehtia siitä ettei yksikään työntekijä joutuisi elämään köyhyysrajan alapuolella ja tukeutumaan yhteiskunnan tarjoamiin sosiaalitukiin.

Suomessa ei ole virallista köyhyysrajan määritelmää, mutta EU:n määritelmän [2] mukaan köyhyysraja on 60% kansallisesta mediaanitulosta. Tilastokeskus noudattaa tätä samaa määritelmää [3].

Yllä olevan perusteella Suomessa yksin asuvan aikuisen tulee ansaita nettona vähintään 1 190 euroa kuukaudessa tai 14 300 euroa vuodessa ylittääkseen köyhyysrajan rimaa heiluttaen. Kun lähtökohdaksi otetaan, että ihminen tekee kuukaudessa 4 x 37,5 h eli 150 tuntia töitä, niin tällöin minimituntipalkaksi muodostuisi nettona 7,93 €/h eikä tässä vaiheessa edes puhuta siitä mitä käteen oikeasti jää verojen ja muiden palkkavähennysten jälkeen.

Mielestäni ei olisi kohtuutonta, että laissa säädettäisiin minimipalkka niin, että se on vähintään 60% edellisen vuoden kansallisesta mediaanitulosta. Tästä seuraa parikin seikkaa:

1) Minimipalkka mukautuisi automaattisesti kansantalouden kehitykseen: kasvukaudella minimipalkka nousee, kun kansallinen mediaanitulo nousee ja laskukaudella se vastaavasti laskee muiden palkkojen mukana.

2) Kaikki täyttä työpäivää tekevät palkansaajat saadaan nostettua yleiseurooppalaisen köyhyysrajan yläpuolelle, minkä pitäisi olla jo itsessään kansallisen ylpeyden aihe.

Näin sivumennen voisi mainita, että jos taloudelliseen epätasa-arvoon ja jatkuvaan tuloerojen kasvuun haluttaisiin puuttua, niin minimitulon voisi määritellä kansallisen mediaanitulon sijaan kansallisen keskimääräisen tulon perusteella...

Yleisesti ottaen kohtuullinen minipalkka asettuisi tasolle jossa palkansaaja ei olisi enää pakotettu turvautumaan yhteiskunnan tarjoamiin toimeentulotukiin.

 

Miten realistinen 7,93 euron minimituntipalkka olisi tämän päivän Suomessa? Tilastokeskuksen Yksityisen sektorin tuntipalkkaisten ansiot ammattiluokituksen mukaan vuonna 2015 [4] listaa 368 ammattiluokkaa joista palkkatietoja oli saatavilla 324 ammatista. Säännöllisen työajan ansion mediaani jää tuntipalkoissa mitattuna seuraavilla aloilla alle 9 euron:

  • Matkaoppaat 8,01 €/h
  • Matkustuspalvelutyöntekijät, konduktöörit ja oppaat 8,4 €/h
  • Informaatiopisteen asiakasneuvojat 8,5 €/h
  • Avustavat puutarhatyöntekijät 8,68 €/h

Nämä tosin ovat molempien sukupuolien yhteenlaskettuja keskiarvoja; näilläkin aloilla miehet yleensä ansaitsevat enemmän kuin naiset. Sopimalla kansallisesta minimipalkasta saavutettaisiin palkkatasa-arvo edes alhaisimman palkkatason töissä. Jos ehdottomana alarajana on taso joka on juuri kansallisen köyhyysrajan yläpuolella, niin uskon sen olevan vähintäänkin kohtuuden ja mahdollisuuksien rajoissa.

 

Ylen tilaamassa kyselyssä minimipalkan tasoksi ehdotettiin 1600 euroa kuukaudessa eli n. 10 euroa tunnissa, mikä olisikin merkittävä palkankorotus pienipalkkaisille aloille. Yllä mainitsemani Tilastokeskuksen tilasto listaa 11 ammattiryhmä joiden säännöllisen työajan ansion mediaani jää alle kymmenen euron tunnissa. Näiden jälkeen tulee 25 ammattiryhmää joiden vastaava palkkataso on alle 11 euroa tunnissa.

Tilastokeskuksen ennakkolaskelman mukaan palkansaajan keskiansio oli tämän vuoden maaliskuussa 3384 euroa kuukaudessa. Ehdotettu 1600 euron minimipalkka olisi siten hivenen alle puolet siitä.

Minimipalkasta keskusteltaessa voi olla harhaanjohtavaa tarkastella palkansaajien keskiansioita sillä minimipalkan tarkoitus on turvata nimenomaisesti alinta mahdollista palkkaa saavien toimeentulo. Nämä ovat ihmisiä joille keskituloisuus on lähinnä kaukainen unelma.

 

Jos minimipalkka asetettaisiin mainitulle 1600 €/kk tai 10 €/h tasolle, niin ymmärrettävästi se saattaisi erityisesti heikoimmassa asemassa olevien työntekijöiden hyväksikäytöstä hyötyneet yritykset hankalaan asemaan. Epäilemättä osa joutuisi sanomaan ihmisiä irti tai lopettamaan liiketoimintansa kannattamattomana, mutta jos asiaa tarkastelee kokonaisuutena yhteiskunnan kannalta, niin olisiko kohtuutonta olettaa, että minimipalkkatason noston hyödyt ylittäisivät siitä johtuvat haitat?

Esimerkiksi New Yorkissa keskustellaan minimipalkan nostamisesta vaiheittain 9 dollarista 15 dollariin tunnissa seuraavan muutaman vuoden aikana [5]. Asiasta tehdyn tutkimuksen mukaan nostolla ei olisi negatiivista yleisvaikutusta työllisyyteen. Matalapalkka-aloilla käytännössä kaikki palkasta käteen jäävä menee  yhteiskunnan tarjoamien tuotteiden ja palveluiden kulutukseen ja kun kulutus kasvaa, työllisyyskin paranee ja talous piristyy.

 

Lopuksi Ylen uutisessa käsiteltiin lyhyesti rakennusalan puuhaamaa kuuden euron minimipalkkaa ammattitaidottomille työntekijöille.

Kyselyssä tiedusteltiin myös suhtautumista rakennusalalla vireillä olevaan kokeiluun kuuden euron tuntipalkasta. Kokeilussa tavallista alempaa palkkaa voitaisiin maksaa kuusi kuukautta työntekijälle, jolla ei ole aiempaa rakennusalan kokemusta.

51 prosenttia vastaajista piti kuuden euron kokeilua melko tai erittäin huonona. Hyvänä tai melko hyvänä sitä piti 46 prosenttia, joten pienen enemmistön turvin kokeilu tyrmättiin kyselyssä.

Kokeilun idea on kyseenalainen jo siitäkin syystä, että kuuden euron tuntipalkalla työtä tekevä ihminen putoaa väistämättä köyhyysrajan alapuolelle joutuen turvautumaan yhteiskunnan tarjoamiin sosiaali- ja toimeentulotukiin. Näin ollen yhteiskunta subventoisi rakennusalan halpatyövoiman käyttöä mikä ei ole yhteiskunnallisesti kestävä ratkaisu.

Samaan tai jopa parempaan lopputulokseen voisi päästä oppisopimuksia laajemmin hyödyntämällä: alalle siirtyvä kokematon työntekijä saisi sekä muodollisen että käytännön pätevyyden työhönsä ja yhteiskunnan tarjoama tuki olisi vastikkeellista (ilman tukea saavien osapuolien turhaa kyykyttämistä). Oppisopimuksella tutkintoon valmistuminen olisi myös luonnollinen tarkistuspiste työntekijän palkalle..

 

[1] http://yle.fi/uutiset/3-9238116

[2] http://www.poverty.org.uk/summary/eapn.shtml

[3] http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/419616-tassa-menee-suomalainen-koyhyysraja-parjaisitko-sina

[4] http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__pal__ystp__2015/010_ystp_tau_101.px/?rxid=38e8360d-65d5-4249-a3b4-01793796c5ab

[5] http://news.berkeley.edu/2016/03/10/study-sees-positive-impact-of-raising-new-yorks-minimum-wage-to-15-an-hour/

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Mark Stenbäckin esittämät minimipalkkamallit alittavat selvästi nykyisen järjestelmän mukaan määrittyvän vähimmäispalkan. Se on esimerkiksi kaupan alalla reilut 10 euroa tunnilta eli noin 2 euroa korkeampi, mitä Stenbäck esittää: Matkaoppaat 8,01 €/h
Matkustuspalvelutyöntekijät, konduktöörit ja oppaat 8,4 €/h
Informaatiopisteen asiakasneuvojat 8,5 €/h
Avustavat puutarhatyöntekijät 8,68 €/h

Lakisääteisestä vähimmäispalkasta haaveilu ei voi perustua mihinkään muuhun kuin suureen tietämättömyyteen työehtosopimusten yleissitovuudesta, joka takaa kaikille työntekijöillä työalansa yleisesti sitovassa työehtosopimuksessa määritellyn vähimmäispalkan.

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

Olen ollut ja olen siinä käsityksessä (monien puheiden ja kokemusten perusteella) että tiettyjä ihmisiä huijataan järjestään, koska läheskään kaikkialla ei olla minkään TES:n alaisuudessa..... näille mikä tahansa perus-minimipalkka alkaen vaikka vitosestakin olisi parempi kuin nykyinen. Kiva tietenkin nykyjärjestelmä mikäli ei kaikkein heikoimmissa asemissa olevia ajattele. Hae siinä sitten töitä niistä surkeimmista lafkoista mikäli muualle ei pääse ja huomaa että jää muutamaan euroon tili. Ja sen jälkeen jatkossa sanotaan että mikset mene töihin, kun näitä tällaisia on pilvin pimein vapaana :D

Selvästikään heistä ei huolta kanna EK eikä liitot. Kiitos kaunis mokomille tai lähinnä keskisormi molemmille osapuolille. Ymmärrän EK:n kannat, koska menisihän se kamalaksi mikäli pitäisi jotain alimmalla portaalla oleville maksaakin ja toisaalta liittoja ymmärrän että ajavat vain omiensa asioita ja muut helvettiin... siitä huolimatta jos tähän saisi heille keskisormi-hymiön, niin sen laittaisin.

Suomi nyt on täynnä typeryyttä. Yhtä tyhmiä ovat mm. monet KELAn tempputyöllistämiset ja kurssitukset. Taitaa olla useampikin yrittäjä joka kierrättää näitä käytännössä ilmaisia työläisiä ja säästää palkkakuluissa.. harvassa ovat ne jotka aidosti työllistyvät.. sen verran harvassa etten tiedä itse yhtäkään, mutta kuulemma heitä on olemassa. Hyöty-haitta -suhde lienee valtiolle varsin heikko ellei oteta huomioon työttömyystilastojen kaunistumista ja ehkä AAA tai AA+ -luokitukset pysyvät kauemmin voimassa eli lainaa saa.

Käyttäjän markstenback kuva
Mark Stenbäck

Nuo lainaamasi tuntihinnat eivät ole minun esityksiäni vaan Tilastokeskuksen faktaa vuodelta 2015: matkaoppaiden säännöllisen työajan mediaani tuntipalkka oli viime vuonna 8,01 €/h; miehillä vähän enemmän, naisilla vähän vähemmän.

Tekstissäni en esittänyt mikä olisi *sopiva* taso minimipalkalle vaan ennen kaikkea argumentoin, että minimipalkan *ehdoton alataso* on yli kansallisen köyhyysrajan.

Tässä on syytä pitää mielessä sekin, että työntekijäjärjestöt neuvottelisivat jatkossakin alakohtaisesti palkoista, mutta ainoastaan sillä muutoksella ettei minkään alan palkka voi olla alhaisempi kuin laissa määritelty ehdoton minimi. Sen, joka takaa ettei työtä tekemällä koskaan putoa alle kansallisen köyhyysrajan.

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

"vaan ennen kaikkea argumentoin, että minimipalkan *ehdoton alataso* on yli kansallisen köyhyysrajan.

*********************************************************************

Heh, no kunhan se alkuun olisi edes jotain. Sama se itselleni vaikka olisi reippaasti alle köyhyysrajan, koska nyt se ei ole mitään. Olen monesti sanonut että alkakoot edes siitä 4-5€/tunti että edes alkuun pääsisi, mutta edes siihen ei koskaan päästä... kertonee jostakin. Jopa jenkeissä on minimipalkat eri osavaltioissa, mutta täällä "hyvinvointivaltiossa" ei mahdollisuuksia moiseen luksukseen. Eihän tarkoitus olisi kuin turvata ettei ketään riistetä ehdoin tahdoin ja aivan törkeästi....

*********************************************************************
"mutta ainoastaan sillä muutoksella ettei minkään alan palkka voi olla alhaisempi kuin laissa määritelty ehdoton minimi. Sen, joka takaa ettei työtä tekemällä koskaan putoa alle kansallisen köyhyysrajan."

Köyhyysrajojen alla ovat jo monet enkä odota korjausta. Kunhan saisivat mm. jonkinlaisen minimipalkan (hävettävän pienen edes.. ehkä niin hävettävä etteivät uskalla sitä esittää) ja sekin olisi jotain. Eiköhän se köyhyysrajan alapuolella olisi, mutta parempi kuin nykyinen tilanne. En elä toivossa että sitäkään tulisi. Köyhimmät eivät pahemmin äänestä, joten mitä heistä.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Ongelmaan on olemassa ratkaisu. Se on työntekijöiden järjestäytyminen. Jos jollakin uutuusalalla ei ole työehtosopimusta, ei se nytkään heitteille jättöä merkitse. Silloin vertailuna käytetään alaa lähinnä olevaa työehtosopimusta. Järjestäytyneet työntekijät saavat liitoiltaan oikeusapua. Järjestäytymätön joutuu hakemaan oikeutta itsenäisesti käräöjäoikeudessa. Silloinkin hänellä on oikeus oikeusavustajaan, jonka yhteiskunta varattomille kustantaa.

Kyllä tämä maailma talkootöitä kestää tehdä niin paljon kuin sielu sietää ja saa siinä leikkiä itsenäistä itsensä työllistäjää, mutta kovasti tyhmää se on, kun Suomessa ammattiliitot ovat jo olemassa. Ei niitä tarvitse perustaa. Ensi askel on liittyä oman ammattialan tai sitä lähinnä vastaavan ammttiliiton jäseneksi.

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

Ensi askel kaikkein heikoimmissa tilanteissa oleville on minimipalkka. Mitä se liittoja haittaa jos jotkut saavat paljon huonompaa tuloa kuin minimi TES.. säälisivät nyt vähän huonoiten toimeentulevia mikäli vielä yrittävät töihin sentään. Perustuloa kannattaisi harkita myös kunhan ei niitä kaikkein typerimpiä malleja. Saat odotella tuomiopäivää ennenkuin kaikki ongelmat on korjattu, jotka johtuvat minimipalkan puuttumisesta. Siitä vain järjestäytykää työväki ja kaikki on hienosti... kaikenlaista eikä nyt vain päde kaikessa tai olisi pätenyt jo.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Minimipalkan lakisääteisyys ei toteudu itsetään. Sitä varten tarvitaan virkakunnan organisaatio, jolle lain valvonta kuuluu. Luontaisesti se kuuluisi työsuojeluviranomaisille. Työolosuhteiden lisäksi heidän pitäisi toimialueillaan valvoa myös työehtoja.

Kun näitä virkamiehiä on kovin vähän, ei hiedän valvomanaan paljastu kuin pieni osa alipalkkauksista. Eniten tapauksia tulee julki ihmisten omina ilmoituksina. Valvontaan ei tarvita minkään sortin virkakoneistoa. Sen tekevät nykyjärjestelmässä ammattiliittojen parusjärjestöjen edustajat, luottamusmiehet ja muutkin ammttiosastojen toimihenkilöt.

Sen myönnän, ettei valvonta koske järjestäytymättömiä työntekijöitä, mutta kynnys liittyä ammttiosastoon ja sitä kautta oman työalansa liittoon on hyvin matala. Ihmisten ja etenkin nuorten pitäisi vain olla enemmän kiinnostuneita heillä jo olemassa olevista eduista. Jos niistä ei mitään tiedä, ei ole olemassa mitään koneistoa, joka automaattisesti laittaisi asiat järjestykseen. Tähän tietämättömyyteen ei pure minkään sortin lansäädäntökään.

Toimituksen poiminnat