kilpailu http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132372/all Sun, 24 Mar 2019 17:46:33 +0200 fi Tosi-tv formaatti vai eduskuntavaalit? http://danielmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272461-tosi-tv-formaatti-vai-eduskuntavaalit En ole vähään aikaa seurannut televisiota joten minulle tämä tuli yllätyksenä että auvoisa pöllölaakso on onnistunut vääntämään eduskuntavaaleista heikoinlenkki formaatin kaltaisen tosi-tv kilpaiöun jos vaaliehdokkaat debatoi toisiaan vastaan. Tai oikeastaan se uutisoi näiden kilpailujen olevan jopa kaksi eri "uutuus ohjelmaa". Onneksi en seuraa telkkua, en ole selvästikkään menettänyt mitään. Mielenkiintoista seurata mihin tämä kehitys johtaa...<br /> <br /> Ja niitä joita nyt ohjelmat (Sinustako kansanedustaja) alkoi kiinnostamaan niin Mtv kertoo finaalijakson pidettävän 31. maaliskuuta kello 21-22.<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>
Ja niitä joita nyt ohjelmat (Sinustako kansanedustaja) alkoi kiinnostamaan niin Mtv kertoo finaalijakson pidettävän 31. maaliskuuta kello 21-22. ]]>
2 http://danielmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272461-tosi-tv-formaatti-vai-eduskuntavaalit#comments Eduskuntavaalit kilpailu MTV Tosi-tv Vaalit Sun, 24 Mar 2019 15:46:33 +0000 Daniel Malinen http://danielmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272461-tosi-tv-formaatti-vai-eduskuntavaalit
Vastauksia Liikenne- ja viestintäministeriön väittämiin taksialan tapahtumista. http://jukka-pekkakukkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272451-vastauksia-liikenne-ja-viestinta-ministerion-vaittamiin-taksialan-tapahtumista <p>Ministeriö on jälleen selitellyt sen rakentaman liikennepalvelulain vaikutuksista taksimarkkinoihin. Osastopäällikkö Olli-Pekka Rantalan tekstissä sivutaan monia asioita, se sisältää olettamuksia ja kaunistelua tapahtuneista / tapahtumattomista asioista. Ministeriön vastauksia 24.3.2019 kysymyksiin liikennepalvelulain vaikutuksista voi lukea <a href="https://www.lvm.fi/-/vastauksia-kysymyksiin-liikennepalvelulain-vaikutusten-seurannasta-1002877?utm_source=dlvr.it&amp;utm_medium=facebook&amp;fbclid=IwAR0xpEs8st_VL1spJ16TTDjKKblOYvTIsjGMAU4EE74HcPEXD6oOeHF_T4k">TÄÄLTÄ</a>.</p><p><br />Tässä kirjoituksessani otetaan kantaa räikeimpii ministeriön esittämiin asioihin.<br /><br /><strong>Olli-Pekka Rantala LVM kirjoittaa:</strong><br />&nbsp;</p><p>&quot;Liikenne- ja viestintävirasto Traficom seuraa liikennepalvelulain ja sen tuoman taksiuudistuksen vaikutuksia erilaisten mittareiden ja tutkimusten avulla. Liikenne- ja viestintävirasto julkaisi 21.3.2019 tietoja kyselytutkimuksesta, joka tehtiin heti uudistuksen jälkeen elo-syyskuussa 2018.</p><p>Samassa yhteydessä julkaistiin Tilastokeskuksen taksiliikenteen hintaseurantaa täydentävä hintaindeksi, jonka tiedot ovat loka-joulukuulta 2018.<br /><br />Markkinoille tulevat uudet taksiyritykset ja nykyiset otoksen ulkopuolelle jääneet taksiyritykset voivat muuttaa hinnoitteluaan.&quot;<br /><br /><strong>Vastaus:</strong><br /><br />Liikenne- ja viestintävirasto julkaisi hintatutkimuksen maaliskuun 2019 lopulla. Tutkimuksessa on mukana vain elo-syyskuun 2018 tiedot sekä hintatiedot vuoden 2018 loppuun asti. Pitää huomioida se, että hinnan nousu on ollut suurinta vasta alkuvuodesta 2019. Tuo hinnan nousu jatkuu edelleen rajuna maaliskuussa 2019. Seuraava hintatutkimus (jos se julkaistaan ja LVM ottaa siihen kantaa) tuleekin olemaan paljon mielenkiintoisempi.<br /><br />Uusien toimijoiden tulo markkinoille on ollut paljon erilaisempaa kuin Rantala antaa ymmärtää. Yleisesti katsottuna miltei kaikilla uusilla toimijoilla (välitysyhtiöön kuulumattomilla) on selvästi kalliimmat hinnat kuin välitysyhtiöön kuuluvilla.&nbsp;<br /><br />Mielenkiintoista olisi myös saada tietää harmaan talouden kehitys Suomen taksimarkkinoilla uuden lain voimaanastumisen jälkeen.<br /><br /><strong>Olli-Pekka Rantala LVM:</strong><br /><br />&quot;Lakiuudistuksen myötä tarjolle on tullut entistä enemmän erilaisia hinnoittelumalleja, kuten kiinteähintaisia kyytejä.&quot;<br /><br /><strong>Vastaus:&nbsp;</strong><br /><br />Lakiuudistus ei ole tuonnut enempää hinnoittelumalleja. Kiinteitä hintoja käytettiin usein jo sääntelyn alla. (Taksin saa myös &quot;lennosta&quot; vuonna 2019). Lakiuudistus on sen sijaan tuonut hinnoittelumallin, jossa taksiyhtiö laskee aloitus- ja kilometritaksan alas ja samalla asettaa aikamaksun juoksevaksi koko matkan ajan (ennen aikamaksu vain auton ollessa paikallaan). Näin hinnoittelu saadaan näyttämään halvemmalta kuin ennen, mutta loppusumma saadaan kalliimmaksi. Kuluttajan on vaikea hahmottaa taksihinnoittelua tai tunnistaa yksittäistä toimijaa markkinoilta.&nbsp;<br /><br /><strong>Olli-Pekka Rantala LVM:</strong><br /><br />&quot;Liikennepalvelulain tavoitteena on tukea pitkän aikavälin muutosprosesseja. Tästä syystä lopulliset johtopäätökset liikennepalvelulain vaikutuksista on syytä tehdä vasta myöhemmin. Seurannan kannalta on tärkeää, että liikenne- ja viestintävirasto kerää ja julkaisee tietoja taksimarkkinoiden kehityksestä säännöllisesti.&quot;<br /><br /><strong>Vastaus:</strong><br /><br />Ministeriön virkamiehet ilmoittivat somessa &quot;liikennepalvelulain tavoitteiden täyttymisestä&quot; jo elo-syyskuussa 2018, kun alan toimijat laskivat hintojaan.<br /><br /><strong>Olli-Pekka Rantala LVM:</strong><br /><br />&quot;Hinnat olivat laskeneet kuudessa maakunnassa. Liikenne- ja viestintäviraston hintaseurannan tiedot ovat vuoden 2018 viimeiseltä neljännekseltä, jolloin uudistus oli ollut voimassa vasta muutaman kuukauden.&nbsp;<br /><br />Myös kuluttajat kokeilevat markkinoille tulevia uusia taksipalveluja. Markkinoilla on myös tarjolla erihintaisia palveluja aiemman enimmäishintaan perustuvan matkan sijaan. Kulutuskäyttäytyminen myös muuttuu, kun hinnat vaihtelevat ja kuluttajat kiinnittävät hinnoitteluun aikaisempaa enemmän huomiota.&quot;<br /><br /><strong>Vastaus:</strong><br /><br />Hinnan nousu, joka jatkuu, on ollut suurinta vasta alkuvuodesta 2019. Sitä ei näy julkaisussa tilastossa.<br /><br />Kulutuskäyttäytyminen on johtanut siihen, että moni kuluttaja pelkää käyttää taksia, moni kuluttaja pelkää etenkin ryöstöhinnoittelua. Tämä kuvitelma on suoraan seurausta ministeriön rakentamasta laista. Ennen yksi maailman parhaista taksijärjestelmistä on kokenut siis melkoisen mahalaskun uuden lain astuttua voimaan. Digitalisaatio ei ole myöskään poistanut tätä ongelmaa, vaikka ministeriön mukaan näin olisi pitänyt tapahtua. Uusia palveluja ei ole syntynyt. Uber, Taxify, Kyyti, yms. uudet toimijat toimivat jo säännellyn lain aikana.&nbsp;</p><p><br /><strong>Olli-Pekka Rantala LVM:</strong><br /><br />&quot;On hyvä huomata, että myös vanhan sääntelyn aikana säänneltyjä hintoja olisi nostettu, sillä taksien enimmäishintoihin tehtiin tarkistuksia tuotantokustannusten nousun mukaisesti.&quot;<br /><br /><strong>Vastaus:&nbsp;</strong><br /><br />Ministeriö &quot;myi&quot; liikennepalvelulain päättäjille ja kansalle sillä, että sääntelyn vapauttaminen taittaa jo vuosia nousseen taksialan hinnan laskuun. Osa puhui jopa -50 % hinnan alennuksesta. Näin ei ole tapahtunut. Hinnan nousu on selvästi rajumpaa vapailla markkinoilla kuin sääntelyn alla. Pidettiinkö sääntelyn alla hintaa keinotekoisesti liian matalana?<br /><br /><strong>Olli-Pekka Rantala LVM:</strong><br /><br />&quot;Liikenne- ja viestintäviraston kyselytutkimus osoittaa, että valtaosa taksipalveluiden käyttäjistä on palveluihin tyytyväisiä.&quot;<br /><br /><strong>Vastaus:</strong><br /><br />Taloustutkimus Oy teki tyytyväisyystutkimuksen sääntelyn alla loppuvuodesta 2016. Vuonna 2019 tyytyväisyys on tullut selvästi (roimassa) laskussa tuon tutkimuksen tuloksista. Vuonna 2016 tyytyväisyys taksipalveluihin oli jopa 97 %.<br /><br /><strong>Olli-Pekka Rantala LVM:</strong><br /><br />&quot;Vaikka taksialalla toimivien yritysten ja kuljettajien määrä on kasvanut huomattavasti uudistuksen myötä, joillakin alueilla taksien saatavuuden on koettu heikentyneen.&nbsp;Liikennepalvelulain voimaantulon jälkeen on myönnetty lähes 3800 uutta taksilupaa ja kuluttajien tarjolle on tullut myös uudentyyppisiä sovelluspohjaisia palveluja, jotka mahdollistavat aiempaa paremmin esimerkiksi joukkoliikenteeseen liitettävät taksipalvelut.<br /><br /><strong>Vastaus:</strong><br /><br />Liikennelupia on todellakin myönnetty liki 3 800 kpl. Viranomainen ei vain tiedä missä, miten ja milloin luvan saaneet toimivat vai toimivatko lainkaan. Liikennelupa ei enää velvoita sen saajaa edes aloittamaan liiketoimintaa, ja toimipaikan ilmoittaminen on pelkkä muodollisuus.<br /><br />Takseja on enemmän, mutta jokaisen taksikeskuksen alla niitä vähemmän. Tieto kilpailijoiden kesken ei liiku. Asiakas saa x yhtiön lähimmän taksin. Ennen asiakas sai aina lähimmän taksin. Joukkoliikenteeseen liitettävät taksipalvelut (mm. Kyyti / Whim) toimivat jo vanhan lain aikana. Niiden tulolla markkinoille ei ole mitään tekemistä liikennepalvelulain kanssa.<br /><br /><strong>Olli-Pekka Rantala LVM:</strong><br /><br />&quot;Yli 80 prosenttia palveluaikansa ilmoittaneista yrityksistä kertoo tarjoavansa kyytejä kaikkina aikoina maanantaista sunnuntaihin.&quot;<br /><br /><strong>Vastaus:</strong><br /><br />Sääntelyn alla tuo lukema oli 100 %. Laskua siis yli -20 % (!) Markkinat osoittavat sen ettei liki 80 % ole tarpeeksi.<br /><br /><strong>Olli-Pekka Rantala LVM:</strong><br /><br />&quot;Vanha järjestelmä ei ollut kaikilta osin toimiva. Taksipalvelujen saatavuus erityisesti maaseudulla ja ruuhkahuippuina on ollut ongelma jo vuosia.&quot;<br /><br /><strong>Vastaus:</strong><br /><br />Saatavuudessa oli paikoin ongelmia. Kuluttaja kuitenkin aina sai taksin. Liikennepalvelulaki on heikentänyt entisestään saatavuutta. Se on heikentänyt sitä roimasti. Nyt kuluttaja ei enää saa lainkaan taksia syrjäkylillä mm. yöaikaan. Liikennepalvelulaki ei ole lisännyt tarjontaa maaseuduille.</p><p>Kuinka toimiva uusi järjestelmä on?</p><p><br /><strong>Olli-Pekka Rantala LVM:</strong><br /><br />&quot;Kotitaloudet käyttivät vuonna 2016 keskimäärin taksimatkoihin vain 60 euroa.&quot;<br /><br /><strong>Vastaus:</strong><br /><br />Nyt uuden lain ansiosta, ja kuluttajahintojen noususta johtuen kotitaloudet käyttävät keskimääräisesti huomattavasti enemmän rahaa taksimatkoihin.<br /><br />Taksia käytetään edelleen kyydin tarpeen takia. Sitä käytetään yleensä pakosta, vieraalla paikkakunnalla ja kiireessä. Kukaan ei käytä taksia turhaan.<br /><br />Kiihdyttäisikö alv:n laskeminen 10 %:sta 6 %:iin (kuten Ruotsissa) taksien käyttöä?</p><p><br /><strong>Olli-Pekka Rantala LVM:</strong><br /><br />&quot;Seuraavan kerran lain vaikutuksista raportoidaan kootusti eduskunnan lausuman edellyttämällä tavalla viimeistään vuonna 2022.&quot;<br /><br /><strong>Vastaus:</strong><br /><br />Tapahtumat taksimarkkinoilla osoittavat sen, että tuota aikamäärettä olisi aika aikaistaa huomattavasti.<br /><br /><strong>Lopputulos:</strong><br /><br />Liikennepalvelulaki on ollut täysi fiasko. &quot;Sen&quot; positiiviset asiat oli vallassa jo sääntelyn alla. Nyt niitä pyritään selittelemään ministeriön toimesta uuden lain kelkkaan ja alan negatiivisia asioita vähätellään. Niitä pyritään jopa selittämään vanhan lain syyksi. Virkamiehen olisikin aika myöntään suuret virheet lain valmistelussa ja sen toteutustavassa.<br /><br />Markkinatalous hoitaa taksialan laadun ja hinnoittelun asialliseksi tulevaisuudessa? Esimerkiksi Ruotsissa on kulunut nyt n. 30 vuotta markkinatalouden aikaa sikäläisellä taksialalla. Ihan vielä markkinatalous ei ole hoitanut näitä asioita..</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ministeriö on jälleen selitellyt sen rakentaman liikennepalvelulain vaikutuksista taksimarkkinoihin. Osastopäällikkö Olli-Pekka Rantalan tekstissä sivutaan monia asioita, se sisältää olettamuksia ja kaunistelua tapahtuneista / tapahtumattomista asioista. Ministeriön vastauksia 24.3.2019 kysymyksiin liikennepalvelulain vaikutuksista voi lukea TÄÄLTÄ.


Tässä kirjoituksessani otetaan kantaa räikeimpii ministeriön esittämiin asioihin.

Olli-Pekka Rantala LVM kirjoittaa:
 

"Liikenne- ja viestintävirasto Traficom seuraa liikennepalvelulain ja sen tuoman taksiuudistuksen vaikutuksia erilaisten mittareiden ja tutkimusten avulla. Liikenne- ja viestintävirasto julkaisi 21.3.2019 tietoja kyselytutkimuksesta, joka tehtiin heti uudistuksen jälkeen elo-syyskuussa 2018.

Samassa yhteydessä julkaistiin Tilastokeskuksen taksiliikenteen hintaseurantaa täydentävä hintaindeksi, jonka tiedot ovat loka-joulukuulta 2018.

Markkinoille tulevat uudet taksiyritykset ja nykyiset otoksen ulkopuolelle jääneet taksiyritykset voivat muuttaa hinnoitteluaan."

Vastaus:

Liikenne- ja viestintävirasto julkaisi hintatutkimuksen maaliskuun 2019 lopulla. Tutkimuksessa on mukana vain elo-syyskuun 2018 tiedot sekä hintatiedot vuoden 2018 loppuun asti. Pitää huomioida se, että hinnan nousu on ollut suurinta vasta alkuvuodesta 2019. Tuo hinnan nousu jatkuu edelleen rajuna maaliskuussa 2019. Seuraava hintatutkimus (jos se julkaistaan ja LVM ottaa siihen kantaa) tuleekin olemaan paljon mielenkiintoisempi.

Uusien toimijoiden tulo markkinoille on ollut paljon erilaisempaa kuin Rantala antaa ymmärtää. Yleisesti katsottuna miltei kaikilla uusilla toimijoilla (välitysyhtiöön kuulumattomilla) on selvästi kalliimmat hinnat kuin välitysyhtiöön kuuluvilla. 

Mielenkiintoista olisi myös saada tietää harmaan talouden kehitys Suomen taksimarkkinoilla uuden lain voimaanastumisen jälkeen.

Olli-Pekka Rantala LVM:

"Lakiuudistuksen myötä tarjolle on tullut entistä enemmän erilaisia hinnoittelumalleja, kuten kiinteähintaisia kyytejä."

Vastaus: 

Lakiuudistus ei ole tuonnut enempää hinnoittelumalleja. Kiinteitä hintoja käytettiin usein jo sääntelyn alla. (Taksin saa myös "lennosta" vuonna 2019). Lakiuudistus on sen sijaan tuonut hinnoittelumallin, jossa taksiyhtiö laskee aloitus- ja kilometritaksan alas ja samalla asettaa aikamaksun juoksevaksi koko matkan ajan (ennen aikamaksu vain auton ollessa paikallaan). Näin hinnoittelu saadaan näyttämään halvemmalta kuin ennen, mutta loppusumma saadaan kalliimmaksi. Kuluttajan on vaikea hahmottaa taksihinnoittelua tai tunnistaa yksittäistä toimijaa markkinoilta. 

Olli-Pekka Rantala LVM:

"Liikennepalvelulain tavoitteena on tukea pitkän aikavälin muutosprosesseja. Tästä syystä lopulliset johtopäätökset liikennepalvelulain vaikutuksista on syytä tehdä vasta myöhemmin. Seurannan kannalta on tärkeää, että liikenne- ja viestintävirasto kerää ja julkaisee tietoja taksimarkkinoiden kehityksestä säännöllisesti."

Vastaus:

Ministeriön virkamiehet ilmoittivat somessa "liikennepalvelulain tavoitteiden täyttymisestä" jo elo-syyskuussa 2018, kun alan toimijat laskivat hintojaan.

Olli-Pekka Rantala LVM:

"Hinnat olivat laskeneet kuudessa maakunnassa. Liikenne- ja viestintäviraston hintaseurannan tiedot ovat vuoden 2018 viimeiseltä neljännekseltä, jolloin uudistus oli ollut voimassa vasta muutaman kuukauden. 

Myös kuluttajat kokeilevat markkinoille tulevia uusia taksipalveluja. Markkinoilla on myös tarjolla erihintaisia palveluja aiemman enimmäishintaan perustuvan matkan sijaan. Kulutuskäyttäytyminen myös muuttuu, kun hinnat vaihtelevat ja kuluttajat kiinnittävät hinnoitteluun aikaisempaa enemmän huomiota."

Vastaus:

Hinnan nousu, joka jatkuu, on ollut suurinta vasta alkuvuodesta 2019. Sitä ei näy julkaisussa tilastossa.

Kulutuskäyttäytyminen on johtanut siihen, että moni kuluttaja pelkää käyttää taksia, moni kuluttaja pelkää etenkin ryöstöhinnoittelua. Tämä kuvitelma on suoraan seurausta ministeriön rakentamasta laista. Ennen yksi maailman parhaista taksijärjestelmistä on kokenut siis melkoisen mahalaskun uuden lain astuttua voimaan. Digitalisaatio ei ole myöskään poistanut tätä ongelmaa, vaikka ministeriön mukaan näin olisi pitänyt tapahtua. Uusia palveluja ei ole syntynyt. Uber, Taxify, Kyyti, yms. uudet toimijat toimivat jo säännellyn lain aikana. 


Olli-Pekka Rantala LVM:

"On hyvä huomata, että myös vanhan sääntelyn aikana säänneltyjä hintoja olisi nostettu, sillä taksien enimmäishintoihin tehtiin tarkistuksia tuotantokustannusten nousun mukaisesti."

Vastaus: 

Ministeriö "myi" liikennepalvelulain päättäjille ja kansalle sillä, että sääntelyn vapauttaminen taittaa jo vuosia nousseen taksialan hinnan laskuun. Osa puhui jopa -50 % hinnan alennuksesta. Näin ei ole tapahtunut. Hinnan nousu on selvästi rajumpaa vapailla markkinoilla kuin sääntelyn alla. Pidettiinkö sääntelyn alla hintaa keinotekoisesti liian matalana?

Olli-Pekka Rantala LVM:

"Liikenne- ja viestintäviraston kyselytutkimus osoittaa, että valtaosa taksipalveluiden käyttäjistä on palveluihin tyytyväisiä."

Vastaus:

Taloustutkimus Oy teki tyytyväisyystutkimuksen sääntelyn alla loppuvuodesta 2016. Vuonna 2019 tyytyväisyys on tullut selvästi (roimassa) laskussa tuon tutkimuksen tuloksista. Vuonna 2016 tyytyväisyys taksipalveluihin oli jopa 97 %.

Olli-Pekka Rantala LVM:

"Vaikka taksialalla toimivien yritysten ja kuljettajien määrä on kasvanut huomattavasti uudistuksen myötä, joillakin alueilla taksien saatavuuden on koettu heikentyneen. Liikennepalvelulain voimaantulon jälkeen on myönnetty lähes 3800 uutta taksilupaa ja kuluttajien tarjolle on tullut myös uudentyyppisiä sovelluspohjaisia palveluja, jotka mahdollistavat aiempaa paremmin esimerkiksi joukkoliikenteeseen liitettävät taksipalvelut.

Vastaus:

Liikennelupia on todellakin myönnetty liki 3 800 kpl. Viranomainen ei vain tiedä missä, miten ja milloin luvan saaneet toimivat vai toimivatko lainkaan. Liikennelupa ei enää velvoita sen saajaa edes aloittamaan liiketoimintaa, ja toimipaikan ilmoittaminen on pelkkä muodollisuus.

Takseja on enemmän, mutta jokaisen taksikeskuksen alla niitä vähemmän. Tieto kilpailijoiden kesken ei liiku. Asiakas saa x yhtiön lähimmän taksin. Ennen asiakas sai aina lähimmän taksin. Joukkoliikenteeseen liitettävät taksipalvelut (mm. Kyyti / Whim) toimivat jo vanhan lain aikana. Niiden tulolla markkinoille ei ole mitään tekemistä liikennepalvelulain kanssa.

Olli-Pekka Rantala LVM:

"Yli 80 prosenttia palveluaikansa ilmoittaneista yrityksistä kertoo tarjoavansa kyytejä kaikkina aikoina maanantaista sunnuntaihin."

Vastaus:

Sääntelyn alla tuo lukema oli 100 %. Laskua siis yli -20 % (!) Markkinat osoittavat sen ettei liki 80 % ole tarpeeksi.

Olli-Pekka Rantala LVM:

"Vanha järjestelmä ei ollut kaikilta osin toimiva. Taksipalvelujen saatavuus erityisesti maaseudulla ja ruuhkahuippuina on ollut ongelma jo vuosia."

Vastaus:

Saatavuudessa oli paikoin ongelmia. Kuluttaja kuitenkin aina sai taksin. Liikennepalvelulaki on heikentänyt entisestään saatavuutta. Se on heikentänyt sitä roimasti. Nyt kuluttaja ei enää saa lainkaan taksia syrjäkylillä mm. yöaikaan. Liikennepalvelulaki ei ole lisännyt tarjontaa maaseuduille.

Kuinka toimiva uusi järjestelmä on?


Olli-Pekka Rantala LVM:

"Kotitaloudet käyttivät vuonna 2016 keskimäärin taksimatkoihin vain 60 euroa."

Vastaus:

Nyt uuden lain ansiosta, ja kuluttajahintojen noususta johtuen kotitaloudet käyttävät keskimääräisesti huomattavasti enemmän rahaa taksimatkoihin.

Taksia käytetään edelleen kyydin tarpeen takia. Sitä käytetään yleensä pakosta, vieraalla paikkakunnalla ja kiireessä. Kukaan ei käytä taksia turhaan.

Kiihdyttäisikö alv:n laskeminen 10 %:sta 6 %:iin (kuten Ruotsissa) taksien käyttöä?


Olli-Pekka Rantala LVM:

"Seuraavan kerran lain vaikutuksista raportoidaan kootusti eduskunnan lausuman edellyttämällä tavalla viimeistään vuonna 2022."

Vastaus:

Tapahtumat taksimarkkinoilla osoittavat sen, että tuota aikamäärettä olisi aika aikaistaa huomattavasti.

Lopputulos:

Liikennepalvelulaki on ollut täysi fiasko. "Sen" positiiviset asiat oli vallassa jo sääntelyn alla. Nyt niitä pyritään selittelemään ministeriön toimesta uuden lain kelkkaan ja alan negatiivisia asioita vähätellään. Niitä pyritään jopa selittämään vanhan lain syyksi. Virkamiehen olisikin aika myöntään suuret virheet lain valmistelussa ja sen toteutustavassa.

Markkinatalous hoitaa taksialan laadun ja hinnoittelun asialliseksi tulevaisuudessa? Esimerkiksi Ruotsissa on kulunut nyt n. 30 vuotta markkinatalouden aikaa sikäläisellä taksialalla. Ihan vielä markkinatalous ei ole hoitanut näitä asioita..

 

]]>
0 http://jukka-pekkakukkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272451-vastauksia-liikenne-ja-viestinta-ministerion-vaittamiin-taksialan-tapahtumista#comments kilpailu Liikennepalvelulaki Lvm Taksi Taxi Sun, 24 Mar 2019 12:50:04 +0000 Jukka-Pekka Kukkonen http://jukka-pekkakukkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272451-vastauksia-liikenne-ja-viestinta-ministerion-vaittamiin-taksialan-tapahtumista
Taksi - tuo suomalaisten suuri huolenaihe http://jukka-pekkakukkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271090-taksi-tuo-suomalaisten-suuri-huolenaihe <p>&nbsp;</p><p>Hotellit muuttavat hintojaan miten haluavat, kukaan ei valita. Parturit muuttavat hintojaan miten haluavat, kukaan ei valita. Laskettelukeskukset muuttavat hintojaan miten haluavat, kukaan ei valita.&nbsp;Taksit muuttavat hintojaan niin että pärjäävät edes jotenkin, LÄHES KAIKKI VALITTAVAT ja jopa virastot alkavat tutkia asiaa.</p><p>Nyt ollaan kovasti jälkiviisaita, kun asiat ovat edenneet siten kuin ala itse ennusti.&nbsp;Jo ihan sen ymmärtäminen auttaisi, että taksihinnat eivät olleet erityisen korkeita aiemminkaan. Kyky käsittää, että sääntely piti niitä keinotekoisesti alhaalla. Suomen taksi oli Pohjoismaiden halvin, sääntelyn vapauttamisen olisi pitänyt tehdä siitä Pohjoismaiden selvästi halvimman? Ei. Taksin kate sääntelyn alla oli jo olematon. Palveluiden parantuminen, uudet innovaatiot ja enimmäishinnan poisto olisi tehnyt olemattomasta vielä olemattomamman, saaden jo vuosia nousseen kuluttajahinnan laskuun? Milloin suomalainen kuluttaja ymmärtää sen, että taksipalveluja on mahdotonta järjestää (puhtain keinoin) juustohampurilaisen hinnalla? Suomi on kallis maa, jossa autoilu ja yrittäminen on vieläkin kalliimpaa. Tällä kaavalla ei saada halpaa taksia.</p><p>Taksia käytetään kyydin tarpeen takia. Sitä käytetään kiireessä, pakosta tai vieraalla paikkakunnalla. Sitä käytetään heti. Sääntelyn vapauttaminen ei hyödytä kuluttajaa, siitä hyötyy vain ja ainoastaan myyjä. Markkinataloudessa taksialalla tulee tilanteita jolloin kuluttajalla on vain kaksi mahdollisuutta: maksaa riistohinta ja mennä. Jättää maksamatta, olla menemättä ja menettää jopa enemmän.</p><p>Ministeriö on esittänyt sääntelyn alla olevia ongelmia kuten sen, että maalla ei ollut enää takseja saatavilla tulevaisuudessa. Uuden lain piti parantaa tätä. Onko se parantanut? Ei, se on jopa viennyt viimeisetkin. Asemapaikkojen ilmoittaminen nykyään on vain muodollisuus. Liikennelupa ei enää velvoita mihinkään. On huvittavaa lukea ministeriön, KKV:n ja Trafin julkaisuja jopa 4000 uudesta taksiluvasta. Viranomainen ei vain tiedä missä, milloin ja miten luvan saaneet toimivat tai toimivatko lainkaan.&nbsp;</p><p>Entäpä taksialan tarjonta? Yksittäisen toimijan &rdquo;yksikkömäärät&rdquo; ovat pienentyneet. Lisäksi kilpailevat keskukset eivät kommunikoi keskenään. Tieto ei liiku kilpailijoiden kesken. Autoja on ehkä jonkin verran enemmän, mutta yhden tilausnumeron takaa niitä löytyy entistä vähemmän.</p><p>Kaikki nämä edellämainitut asiat olivat tiedossa. Dataa oli saatavilla. Vertailukohtia oli. Hinnat eivät laske, tarjonta saattaa parantua vain kasvukeskuksissa ja ala on täysin suurten yhtiöiden hallussa. Taksiyhtiöiden ei pidä ottaa kaikkia halukkaita taloon. Jo nyt saattaa käydä niin, että kuluttaja tilaa x yhtiön taksin ja saakin toisen b yhtiön tarroilla varustellun taksin. Vähän kuin Hesburgerissa tilaisi kerrosaterian ja saisikin Big Macin.</p><p>&nbsp;</p><p>Onneksi oli suomalainen luotettava taksi..</p><p>&nbsp;</p><p>Jukka-Pekka Kukkonen</p><p>Tradenomi</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Hotellit muuttavat hintojaan miten haluavat, kukaan ei valita. Parturit muuttavat hintojaan miten haluavat, kukaan ei valita. Laskettelukeskukset muuttavat hintojaan miten haluavat, kukaan ei valita. Taksit muuttavat hintojaan niin että pärjäävät edes jotenkin, LÄHES KAIKKI VALITTAVAT ja jopa virastot alkavat tutkia asiaa.

Nyt ollaan kovasti jälkiviisaita, kun asiat ovat edenneet siten kuin ala itse ennusti. Jo ihan sen ymmärtäminen auttaisi, että taksihinnat eivät olleet erityisen korkeita aiemminkaan. Kyky käsittää, että sääntely piti niitä keinotekoisesti alhaalla. Suomen taksi oli Pohjoismaiden halvin, sääntelyn vapauttamisen olisi pitänyt tehdä siitä Pohjoismaiden selvästi halvimman? Ei. Taksin kate sääntelyn alla oli jo olematon. Palveluiden parantuminen, uudet innovaatiot ja enimmäishinnan poisto olisi tehnyt olemattomasta vielä olemattomamman, saaden jo vuosia nousseen kuluttajahinnan laskuun? Milloin suomalainen kuluttaja ymmärtää sen, että taksipalveluja on mahdotonta järjestää (puhtain keinoin) juustohampurilaisen hinnalla? Suomi on kallis maa, jossa autoilu ja yrittäminen on vieläkin kalliimpaa. Tällä kaavalla ei saada halpaa taksia.

Taksia käytetään kyydin tarpeen takia. Sitä käytetään kiireessä, pakosta tai vieraalla paikkakunnalla. Sitä käytetään heti. Sääntelyn vapauttaminen ei hyödytä kuluttajaa, siitä hyötyy vain ja ainoastaan myyjä. Markkinataloudessa taksialalla tulee tilanteita jolloin kuluttajalla on vain kaksi mahdollisuutta: maksaa riistohinta ja mennä. Jättää maksamatta, olla menemättä ja menettää jopa enemmän.

Ministeriö on esittänyt sääntelyn alla olevia ongelmia kuten sen, että maalla ei ollut enää takseja saatavilla tulevaisuudessa. Uuden lain piti parantaa tätä. Onko se parantanut? Ei, se on jopa viennyt viimeisetkin. Asemapaikkojen ilmoittaminen nykyään on vain muodollisuus. Liikennelupa ei enää velvoita mihinkään. On huvittavaa lukea ministeriön, KKV:n ja Trafin julkaisuja jopa 4000 uudesta taksiluvasta. Viranomainen ei vain tiedä missä, milloin ja miten luvan saaneet toimivat tai toimivatko lainkaan. 

Entäpä taksialan tarjonta? Yksittäisen toimijan ”yksikkömäärät” ovat pienentyneet. Lisäksi kilpailevat keskukset eivät kommunikoi keskenään. Tieto ei liiku kilpailijoiden kesken. Autoja on ehkä jonkin verran enemmän, mutta yhden tilausnumeron takaa niitä löytyy entistä vähemmän.

Kaikki nämä edellämainitut asiat olivat tiedossa. Dataa oli saatavilla. Vertailukohtia oli. Hinnat eivät laske, tarjonta saattaa parantua vain kasvukeskuksissa ja ala on täysin suurten yhtiöiden hallussa. Taksiyhtiöiden ei pidä ottaa kaikkia halukkaita taloon. Jo nyt saattaa käydä niin, että kuluttaja tilaa x yhtiön taksin ja saakin toisen b yhtiön tarroilla varustellun taksin. Vähän kuin Hesburgerissa tilaisi kerrosaterian ja saisikin Big Macin.

 

Onneksi oli suomalainen luotettava taksi..

 

Jukka-Pekka Kukkonen

Tradenomi

 

]]>
3 http://jukka-pekkakukkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271090-taksi-tuo-suomalaisten-suuri-huolenaihe#comments kilpailu Kkv Liikennepalvelulaki Taksi Taxi Fri, 08 Mar 2019 13:14:55 +0000 Jukka-Pekka Kukkonen http://jukka-pekkakukkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271090-taksi-tuo-suomalaisten-suuri-huolenaihe
Kysytäänpä lupa Brysselin byrokraateilta! http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269105-kysytaanpa-lupa-brysselin-byrokraateilta <p>&nbsp;</p><p>Eduskunta käsittelee jatkuvasti hallituksen&nbsp;lakiesityksiä, joilla on eri tasoisia siteitä Euroopan unionin lainsäädäntöön. Esityksiä valmistellessaan ministeriöt selvittävät, voiko eduskunta päättää niinkuin Suomen ja suomalaisten etu vaatisi tai meille olisi hyvä.</p><p>&nbsp;</p><p>EU on kietoutunut lähes kaikkeen. Se ei ole enää vain talousyhteisö, vaan myös poliittinen liitto ja vallankäyttäjä. Komission virkamiesarmeija tutkii jäsenmaiden päätöksiä ja ampuu, jos aihetta ilmenee. Ja usein sitä ilmenee.</p><p>&nbsp;</p><p>Onneksi EU:n byrokratia on niin massiivinen, että sen jäsenmailleen antamat sanktiot viipyvät todella pitkään. Ensin käydään keskusteluja ja tehdään selvityksiä. Sitten annetaan aikaa jäsenmaalle tehdä muutokset. Jos näin ei tapahdu, komissio pohtii ja lopulta vie jäsenmaan EU-tuomioistuimeen.&nbsp; Siellä käsittely vie aikaa. Vuosia kuluu. Lopulta saattaa tulla jokin päätös ja jopa tuomio, josta seuraa sanktiot.</p><p>&nbsp;</p><p>Eteläiset jäsenmaat vähät välittävät komission pelottelusta.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomi on eri maa. Meillä luetaan tarkkaan, mitä EU-asetukset ja direktiivit ja jopa ohjeistukset sanovat. Rivien välitkin luetaan ja tulkitaan usein omaksi vahingoksemme. Ja jos on vähänkin aihetta epäilylle, pyydetään komission virkamiesten kanta. Itse ei uskalleta tehdä juuri mitään.</p><p>&nbsp;</p><p>Kaksi hallinonalaa ovat erityisen tarkassa EU:n valvonnassa. Ne ovat kilpailu ja maatalous.</p><p>&nbsp;</p><p>Kilpailuun kuuluu mm. hankintalaki.&nbsp;Direktiivi sisältää siihen valtavasti yksityiskohtia. Vapaa kilpailu on unionin pyhintä ydintä. Monelta osin aivan järjetöntä näpertelyä.</p><p>&nbsp;</p><p>Yksi käsittämätön esimerkki on&nbsp;maaseudun laajakaistahanke. Alueilla, joissa ei ole minkäänlaista kilpailua eikä yksityistä toimintaa, EU pitää kiinni jyrkistä valtiontukikieltosäädöksistään. Siksi nyt monia Suomen&nbsp;kuntia uhkaa jopa vararikko. Suomen hallitus ei uskalla tehdä viisaita ratkaisuja komission pelossa.</p><p>&nbsp;</p><p>Toinen on sote-uudistus, jonka sisällä tarkkaan etsien&nbsp;saattaa löytyä&nbsp;kiellettyä valtiontukea, kun maaseutualueille ainoana palveluja tarjoavalle maakunnan liikelaitokselle on tulossa&nbsp;konkurssisuoja. Riski kielletystä tuesta on toki olemassa, mutta se on vain sen tähden, että EU-säädökset ovat täysin järjettömiä.</p><p>&nbsp;</p><p>Maatalouden osalta eduskunta on viime aikoina käsitellyt kriisilakeja. Osa niistä on notifioitu eli etukäteen hyväksytetty komissiossa. Vast&#39;ikään oli käsittelyssä yksi lakiesitys, jota Sdp:n kansanedustaja vaati alistettavaksi komission etukäteistarkistukseen ilman minkäänlaista perustetta. Hallituksen varovaisuus ei riitä demareille.</p><p>&nbsp;</p><p>Eduskunnan EU-intoisimmat kansanedustajat, joita on eniten Sdp:ssä ja Kokoomuksessa, mutta jonkin tasoisina löytyy kaikista muistakin eduskuntaryhmistä paitsi Perussuomalaisista, taistelevat Suomea, suomalaisia ja elinkeinoelämäämme vastaan.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kaikkea ei pidä kysyä Brysselin byrokraateilta, joita ei edes demokraattisesti valita.</p><p>&nbsp;</p><p>Tärkeintä on se, että torjumme EU:n liittovaltiokehityksen ja käännämme sen kohti itsenäisten valtioiden yhteistyörakennetta, joka hoitaa lähinnä vain kauppapolitiikkaa,&nbsp;eräitä ympäristöasioita&nbsp;sekä koulutusyhteistyötä, tutkimusta ja kehitystä. Näihin ei tarvita sellaista komissio- ja muuta hallintobyrokratiaa mikä&nbsp;nyt unionista löytyy.</p><p>&nbsp;</p><p>Usein vedotaan siihen, että nettomaksu EU:lle on&nbsp;vain noin 50 &euro;/suomalainen/v ja liioitellaan hyötyjä, mutta samalla unohdetaan sekä kotimainen EU-byrokratia että se haitta ja tappio, jota järjettömistä, meille sopimattomista&nbsp;säädöksistä joka päivä aiheutuu. Järki käyttöön!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Eduskunta käsittelee jatkuvasti hallituksen lakiesityksiä, joilla on eri tasoisia siteitä Euroopan unionin lainsäädäntöön. Esityksiä valmistellessaan ministeriöt selvittävät, voiko eduskunta päättää niinkuin Suomen ja suomalaisten etu vaatisi tai meille olisi hyvä.

 

EU on kietoutunut lähes kaikkeen. Se ei ole enää vain talousyhteisö, vaan myös poliittinen liitto ja vallankäyttäjä. Komission virkamiesarmeija tutkii jäsenmaiden päätöksiä ja ampuu, jos aihetta ilmenee. Ja usein sitä ilmenee.

 

Onneksi EU:n byrokratia on niin massiivinen, että sen jäsenmailleen antamat sanktiot viipyvät todella pitkään. Ensin käydään keskusteluja ja tehdään selvityksiä. Sitten annetaan aikaa jäsenmaalle tehdä muutokset. Jos näin ei tapahdu, komissio pohtii ja lopulta vie jäsenmaan EU-tuomioistuimeen.  Siellä käsittely vie aikaa. Vuosia kuluu. Lopulta saattaa tulla jokin päätös ja jopa tuomio, josta seuraa sanktiot.

 

Eteläiset jäsenmaat vähät välittävät komission pelottelusta.

 

Suomi on eri maa. Meillä luetaan tarkkaan, mitä EU-asetukset ja direktiivit ja jopa ohjeistukset sanovat. Rivien välitkin luetaan ja tulkitaan usein omaksi vahingoksemme. Ja jos on vähänkin aihetta epäilylle, pyydetään komission virkamiesten kanta. Itse ei uskalleta tehdä juuri mitään.

 

Kaksi hallinonalaa ovat erityisen tarkassa EU:n valvonnassa. Ne ovat kilpailu ja maatalous.

 

Kilpailuun kuuluu mm. hankintalaki. Direktiivi sisältää siihen valtavasti yksityiskohtia. Vapaa kilpailu on unionin pyhintä ydintä. Monelta osin aivan järjetöntä näpertelyä.

 

Yksi käsittämätön esimerkki on maaseudun laajakaistahanke. Alueilla, joissa ei ole minkäänlaista kilpailua eikä yksityistä toimintaa, EU pitää kiinni jyrkistä valtiontukikieltosäädöksistään. Siksi nyt monia Suomen kuntia uhkaa jopa vararikko. Suomen hallitus ei uskalla tehdä viisaita ratkaisuja komission pelossa.

 

Toinen on sote-uudistus, jonka sisällä tarkkaan etsien saattaa löytyä kiellettyä valtiontukea, kun maaseutualueille ainoana palveluja tarjoavalle maakunnan liikelaitokselle on tulossa konkurssisuoja. Riski kielletystä tuesta on toki olemassa, mutta se on vain sen tähden, että EU-säädökset ovat täysin järjettömiä.

 

Maatalouden osalta eduskunta on viime aikoina käsitellyt kriisilakeja. Osa niistä on notifioitu eli etukäteen hyväksytetty komissiossa. Vast'ikään oli käsittelyssä yksi lakiesitys, jota Sdp:n kansanedustaja vaati alistettavaksi komission etukäteistarkistukseen ilman minkäänlaista perustetta. Hallituksen varovaisuus ei riitä demareille.

 

Eduskunnan EU-intoisimmat kansanedustajat, joita on eniten Sdp:ssä ja Kokoomuksessa, mutta jonkin tasoisina löytyy kaikista muistakin eduskuntaryhmistä paitsi Perussuomalaisista, taistelevat Suomea, suomalaisia ja elinkeinoelämäämme vastaan. 

 

Kaikkea ei pidä kysyä Brysselin byrokraateilta, joita ei edes demokraattisesti valita.

 

Tärkeintä on se, että torjumme EU:n liittovaltiokehityksen ja käännämme sen kohti itsenäisten valtioiden yhteistyörakennetta, joka hoitaa lähinnä vain kauppapolitiikkaa, eräitä ympäristöasioita sekä koulutusyhteistyötä, tutkimusta ja kehitystä. Näihin ei tarvita sellaista komissio- ja muuta hallintobyrokratiaa mikä nyt unionista löytyy.

 

Usein vedotaan siihen, että nettomaksu EU:lle on vain noin 50 €/suomalainen/v ja liioitellaan hyötyjä, mutta samalla unohdetaan sekä kotimainen EU-byrokratia että se haitta ja tappio, jota järjettömistä, meille sopimattomista säädöksistä joka päivä aiheutuu. Järki käyttöön!

]]>
3 http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269105-kysytaanpa-lupa-brysselin-byrokraateilta#comments Byrokratia EU kilpailu maatalous Tue, 05 Feb 2019 16:16:19 +0000 Toimi Kankaanniemi http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269105-kysytaanpa-lupa-brysselin-byrokraateilta
Vastuu perusinfrastruktuurista kuuluu valtiolle http://liikenteesta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265265-vastuu-perusinfrastruktuurista-kuuluu-valtiolle <p>Muutaman viime hallituksen aikana päättäjien taholta toisteltu mantra on, että yksityistäminen lisää tehokkuutta. Tällä pyritään perustelemaan pyrkimystä paikata valtiontaloutta myymällä erinäisiä valtion hallinnoimia yrityksiä ja toimintoja. Monien seikkojen suhteen yksityinen kilpailu ehkä toimintaa tehostaakin, mutta tietyt, yhteiskunnan perustoimintoihin kuuluvat asiat tulee pitää valtion hallinnassa. Varsinkin, kun niiden myyminen harvoin on kansantalouden tai kansalaisten edun mukaista.</p> <p>Surullisenkuuluisa on sähkönjakeluyhtiö Carunan tapaus, jossa sähkönjakeluun liittyvää infrastruktuuria myytiin institutionaalisille sijoittajille. Yhteiskunnan peruspalveluiden, joihin sähkönjakelu kuuluu, tarkoituksena on tuottaa kansalaisille palveluita joko yhteiskunnan (siis veronmaksajien) kokonaan maksamina tai kohtuullisella kustannuksella käyttäjille &ndash; joka tapauksessa ilman tuotto-odotusta.</p> <p>Kun toiminta siirretään sijoittajille, on tuotto-odotus väistämätön seuraus. Jos suomalaisen, kohtuullisen hyvin toimivan yhteiskunnan peruspalvelu myydään tuottoa haluaville sijoittajille, on tuoton saamiseen kärjistäen kaksi tapaa: palveluiden heikentäminen tai hinnan korottaminen. Usein molemmat.</p> <p>Tämän vuoksi esimerkiksi kaavailut valtion tieverkon yhtiöittämisestä ja yksityistämisestä tulee unohtaa pysyvästi. Vaikka yhtiöittäminen sinänsä lisää toiminnan joustavuutta, on se ensimmäinen askel kohti yksityistämistä ja infrastruktuurin hallinnan on ehdottomasti säilyttävä valtiolla. On täyttä itsensä pettämistä uskotella itselleen, että esimerkiksi jo nyt rapistuvan tieverkon ylläpitoa voidaan tehostaa, jos vastuu sen kehittämisestä annetaan yksityisille sijoittajille.</p> <p>Toinen suunnitelma, joka tulee kuopata, on pitkään kaavailtu raideliikenteen avaaminen kilpailulle. Iso-Britanniassa näin tehtiin 1990-luvun alkupuolella. Siellä pitkät alueelliset sopimukset takasivat, että kilpailu oli lähinnä näennäistä, eikä yhtiöillä ollut hintavalvontaa tai intressejä kalustoinvestointeihin. Palveluiden käyttäjälle yksityistäminen on näkynyt lipun hintojen nousuna ja palvelutason heikkenemisenä. Veronmaksajakaan ei kiitä: valtion tuki on liki tuplaantunut yksityistämistä edeltäneeseen aikaan.</p> <p>Vaikka julkinen hallinta tuokin toimintoihin kankeutta, tuo se myös varmuutta. Kilpailun ja valtiojohtoisuuden välillä tulee löytää terve tasapaino, ja kaikki perusinfrastuktuuriin liittyvät asiat tulee pitää valtion omistuksessa. Valitettavasti Carunan ostaminen takaisin valtiolle lienee yhteiskunnan normaalissa tilassa mahdotonta, kuka nyt lypsävää lehmää myisi? Kukapa tosiaan.</p> <p>Mitä sen sijaan voimme tehdä, on tulevien yksityistämisten estäminen.</p> <p>Piditkö lukemastasi?&nbsp;<a href="http://www.petrisuuronen.fi/liity-kannattajiin/">Liity kannattajiin</a>!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Muutaman viime hallituksen aikana päättäjien taholta toisteltu mantra on, että yksityistäminen lisää tehokkuutta. Tällä pyritään perustelemaan pyrkimystä paikata valtiontaloutta myymällä erinäisiä valtion hallinnoimia yrityksiä ja toimintoja. Monien seikkojen suhteen yksityinen kilpailu ehkä toimintaa tehostaakin, mutta tietyt, yhteiskunnan perustoimintoihin kuuluvat asiat tulee pitää valtion hallinnassa. Varsinkin, kun niiden myyminen harvoin on kansantalouden tai kansalaisten edun mukaista.

Surullisenkuuluisa on sähkönjakeluyhtiö Carunan tapaus, jossa sähkönjakeluun liittyvää infrastruktuuria myytiin institutionaalisille sijoittajille. Yhteiskunnan peruspalveluiden, joihin sähkönjakelu kuuluu, tarkoituksena on tuottaa kansalaisille palveluita joko yhteiskunnan (siis veronmaksajien) kokonaan maksamina tai kohtuullisella kustannuksella käyttäjille – joka tapauksessa ilman tuotto-odotusta.

Kun toiminta siirretään sijoittajille, on tuotto-odotus väistämätön seuraus. Jos suomalaisen, kohtuullisen hyvin toimivan yhteiskunnan peruspalvelu myydään tuottoa haluaville sijoittajille, on tuoton saamiseen kärjistäen kaksi tapaa: palveluiden heikentäminen tai hinnan korottaminen. Usein molemmat.

Tämän vuoksi esimerkiksi kaavailut valtion tieverkon yhtiöittämisestä ja yksityistämisestä tulee unohtaa pysyvästi. Vaikka yhtiöittäminen sinänsä lisää toiminnan joustavuutta, on se ensimmäinen askel kohti yksityistämistä ja infrastruktuurin hallinnan on ehdottomasti säilyttävä valtiolla. On täyttä itsensä pettämistä uskotella itselleen, että esimerkiksi jo nyt rapistuvan tieverkon ylläpitoa voidaan tehostaa, jos vastuu sen kehittämisestä annetaan yksityisille sijoittajille.

Toinen suunnitelma, joka tulee kuopata, on pitkään kaavailtu raideliikenteen avaaminen kilpailulle. Iso-Britanniassa näin tehtiin 1990-luvun alkupuolella. Siellä pitkät alueelliset sopimukset takasivat, että kilpailu oli lähinnä näennäistä, eikä yhtiöillä ollut hintavalvontaa tai intressejä kalustoinvestointeihin. Palveluiden käyttäjälle yksityistäminen on näkynyt lipun hintojen nousuna ja palvelutason heikkenemisenä. Veronmaksajakaan ei kiitä: valtion tuki on liki tuplaantunut yksityistämistä edeltäneeseen aikaan.

Vaikka julkinen hallinta tuokin toimintoihin kankeutta, tuo se myös varmuutta. Kilpailun ja valtiojohtoisuuden välillä tulee löytää terve tasapaino, ja kaikki perusinfrastuktuuriin liittyvät asiat tulee pitää valtion omistuksessa. Valitettavasti Carunan ostaminen takaisin valtiolle lienee yhteiskunnan normaalissa tilassa mahdotonta, kuka nyt lypsävää lehmää myisi? Kukapa tosiaan.

Mitä sen sijaan voimme tehdä, on tulevien yksityistämisten estäminen.

Piditkö lukemastasi? Liity kannattajiin!

]]>
2 http://liikenteesta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265265-vastuu-perusinfrastruktuurista-kuuluu-valtiolle#comments Caruna Infrastruktuuri kilpailu Yhtiöittäminen Yksityistäminen Wed, 05 Dec 2018 15:16:10 +0000 Petri Suuronen http://liikenteesta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265265-vastuu-perusinfrastruktuurista-kuuluu-valtiolle
VR ei jää vapautuksen jalkoihin http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256370-vr-ei-jaa-vapautuksen-jalkoihin <p>Rautatielaki uudistuu, ja sen myötä rautateiden henkilöliikenne ollaan avaamassa kilpailulle. Se tarkoittaa, että jatkossa kansalaisella on valittavanaan useampia liikenneyhtiöitä junalla matkatessa. Uudistuksen tarkoituksena on, että kilpailu lisää liikennettä raiteilla ja laskee lippuhintoja asiakkaille. Niin kävi myös linja-autoliikenteen vapautuksessa.</p><p>Rautatielain uudistaminen ja kilpailun vapauttaminen on hyvä asia, mutta VR ja sen työntekijät on huomioitava uudistuksessa reilusti. Tätä olemme Sinisissä painottaneet. Siksi iloista on, että nyt on vihdoin löytynyt yhteinen näkemys kilpailun avaamisesta VR-konsernin ja valtion välille. VR:n hallintoneuvoston puheenjohtajana olen tyytyväinen, että saatu ratkaisu huomioi myös VR:n ja sen työntekijöiden aseman.</p><p>Rautateiden henkilöliikenteen kilpailun avaaminen aloitetaan Etelä-Suomen taajamajunaliikenteestä, joka avataan kilpailulle HSL:n lähijunaliikenteen tapaan kesällä 2022.&nbsp;Samassa yhteydessä perustetaan kolme erillistä yhtiötä eli kalustoyhtiö, kiinteistöyhtiö ja kunnossapitoyhtiö. VR sitoutuu luovuttamaan kaikki kilpailun järjestämisen kannalta oleelliset tiedot niin, että sillä ei vaaranneta VR:n liikesalaisuuksia tai heikennetä sen kilpailukykyä.</p><p>Nyt syntynyt neuvottelutulos on esimerkki toimivasta uudistuksesta suomalaisten hyväksi. Sinisten tavoitteet Suomen rakentamiseksi perustuvat juuri sellaiseen inhimilliseen uudistamiseen, jossa yhteiskunnan rakenteita muutetaan turvaten suomalaiset työpaikat ja suomalaisten arjen palvelut.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Rautatielaki uudistuu, ja sen myötä rautateiden henkilöliikenne ollaan avaamassa kilpailulle. Se tarkoittaa, että jatkossa kansalaisella on valittavanaan useampia liikenneyhtiöitä junalla matkatessa. Uudistuksen tarkoituksena on, että kilpailu lisää liikennettä raiteilla ja laskee lippuhintoja asiakkaille. Niin kävi myös linja-autoliikenteen vapautuksessa.

Rautatielain uudistaminen ja kilpailun vapauttaminen on hyvä asia, mutta VR ja sen työntekijät on huomioitava uudistuksessa reilusti. Tätä olemme Sinisissä painottaneet. Siksi iloista on, että nyt on vihdoin löytynyt yhteinen näkemys kilpailun avaamisesta VR-konsernin ja valtion välille. VR:n hallintoneuvoston puheenjohtajana olen tyytyväinen, että saatu ratkaisu huomioi myös VR:n ja sen työntekijöiden aseman.

Rautateiden henkilöliikenteen kilpailun avaaminen aloitetaan Etelä-Suomen taajamajunaliikenteestä, joka avataan kilpailulle HSL:n lähijunaliikenteen tapaan kesällä 2022. Samassa yhteydessä perustetaan kolme erillistä yhtiötä eli kalustoyhtiö, kiinteistöyhtiö ja kunnossapitoyhtiö. VR sitoutuu luovuttamaan kaikki kilpailun järjestämisen kannalta oleelliset tiedot niin, että sillä ei vaaranneta VR:n liikesalaisuuksia tai heikennetä sen kilpailukykyä.

Nyt syntynyt neuvottelutulos on esimerkki toimivasta uudistuksesta suomalaisten hyväksi. Sinisten tavoitteet Suomen rakentamiseksi perustuvat juuri sellaiseen inhimilliseen uudistamiseen, jossa yhteiskunnan rakenteita muutetaan turvaten suomalaiset työpaikat ja suomalaisten arjen palvelut.

]]>
0 kilpailu Rautateiden henkilöliikenne Vapautus VR Tue, 05 Jun 2018 07:43:34 +0000 Simon Elo http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256370-vr-ei-jaa-vapautuksen-jalkoihin
Liikennepalvelulaki ja taksien hinnan ilmoittaminen. http://jukka-pekkakukkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254003-liikennepalvelulaki-ja-taksien-hinnan-ilmoittaminen <p>Trafi on <a href="https://www.trafi.fi/tieliikenne/ammattiliikenne/liikenneluvat_trafiin/taksiyrittajat/hinnan_ilmoittaminen">tänään julkaisut</a> tulevan liikennepalvelulakiin kuuluvat taksialan esimerkkihinnoittelun, niiden perusteet ja määräytymistavat.</p><p>Nämä tulevat Trafin hinnoittelumallit ja sen ilmoittamiset kuluttajalle ovat tosi &rdquo;selkeitä&rdquo; tietämättömille / humalaisille / vanhuksille / vieraskielisille / jne. Etenkin kiireessä / ruuhkassa / humalassa kuluttaja huomaa selvästi / helposti myös ns. &rdquo;sokeat hinnat&rdquo;, eli pienet tekstit ja KAIKKI mahdolliset lisämaksut. Ei, ei huomaa.</p><p>Taksiyritykset velvoitetaan ilmoittamaan hinnat tai niiden määräytymisperusteet puhelussa / mobiilissa. Kuinka paljon tämä ruuhkauttaa taksikeskuksia? Entä jos puhelu maksaa mm. 3 eur / min ja puhelu kestää 5-20 min (mukaan lukien jonottaminen)? Kuluttaja tilaa kyydin muualta? Ehkä, ainakin osa.</p><p>Lisäksi <a href="https://www.trafi.fi/taksimatkustajalle">Trafi vaatii</a>, että yli 100 eur maksava kyyti pitää erikseen sopia kuluttajan kanssa. Millä muulla alalla joudutaan toimimaan / turvautumaan näin? Sääntelystä luovutaan, vapaa elinkeino toteutuu ja viranomainen puuttuu edelleen alan hinnoitteluun? Puututaanko viranomaisen toimesta samanlailla myös mm. elektroniikkamyynnissä hinnoitteluun? Tietämätön kuluttaja ostaa television joka maksaa 800 eur. Sama televisio maksaa muualla 500 eur. Kallishinta tulee hänelle yllätyksenä. Vaaditaanko myyjää erikseen sopimaan 800 eur hinnasta kuluttajan kanssa? Ei. Miksi siis yksi ala velvoitetaan toimimaan näin kuluttajamyynnissä? Onko viranomaisen puuttuminen hinnoitteluun EU:n kilpailulakien vastaista, jos kyseessä ei ole markkina-aseman väärinkäyttö tai kartelli (artiklat 101 ja 102)?</p><p>Jos verrataan taksin vaatimuksia maksimihinnan ilmoittamisessa markkinoinnissaan esim. lentoliikenteeseen:</p><p>&bull; Finnair nyt: &quot;Lennot Hki - Rovaniemi vain alk. 39 eur&quot;.<br />&bull; Finnair liikennepalvelulaki: &quot;Nyt lennot Hki - Rovaniemi jopa 4 800 eur.&quot;</p><p>Miksi taksin pitää ilmoittaa markkinoinnissaan maksimihinta? Eikä alkaen hintaa, kuten kaikilla muilla aloilla? Koska tuleva laki on rakennettu ja toteutettu niin hyvin?</p><p>Tällainen toiminta ja turvaamisasiat kehittävät nykysysteemiä selkeämmäksi? Paremmaksi?Varmasti tilanne vakiintuu sitten aikanaan, ja selkeän hinnoittelun tarjoava yritys menestyy. Osaatteko arvioija kauanko tähän tulee menemään?</p><p>Tämä käyty läpi jo miljoona kertaa, mutta maailmalta saatujen tietojen, ja etenkin konkreettiset tapaukset osoittavat sen ettei yksittäinen kuluttaja tunnista taksimarkkinoilta &rdquo;huijaavaa&rdquo; toimijaa satojen / tuhansien joukosta. Epäselvää hinnoittelua (mutta laillista) on joillakin toimijoilla riiittänyt nyt sen 29 vuotta. He myös aina löytävät lisää ja uusia (laillisesti) huijattavia kuluttajia.</p><p>Sama kaava toistuu myös kaikissa taksialan vapauttaneissa maissa. Myös Suomessa aikanaan. On täysin turhaa toivoa, että täällä kävisi toisin. Niin ei ole käynyt vielä missään.</p><p>Markkinataloudessa tulee myös rajatapauksia, jossa kuluttajalla on vain kaksi mahdollisuutta:</p><p>&bull; Maksaa riistohinnoiteltu taksi ja mennä.<br />&bull; Olla maksamatta, olla menemättä ja menettää jopa enemmän (lentoliput, lääkäriaika, tärkeä kokous, jne).</p><p>Kyllä, kuva on vain esimerkki. Esimerkki tulevasta. Ja ei, ei hyvä esimerkki.</p><p>Kuva: Trafi. 18.4.2018.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Trafi on tänään julkaisut tulevan liikennepalvelulakiin kuuluvat taksialan esimerkkihinnoittelun, niiden perusteet ja määräytymistavat.

Nämä tulevat Trafin hinnoittelumallit ja sen ilmoittamiset kuluttajalle ovat tosi ”selkeitä” tietämättömille / humalaisille / vanhuksille / vieraskielisille / jne. Etenkin kiireessä / ruuhkassa / humalassa kuluttaja huomaa selvästi / helposti myös ns. ”sokeat hinnat”, eli pienet tekstit ja KAIKKI mahdolliset lisämaksut. Ei, ei huomaa.

Taksiyritykset velvoitetaan ilmoittamaan hinnat tai niiden määräytymisperusteet puhelussa / mobiilissa. Kuinka paljon tämä ruuhkauttaa taksikeskuksia? Entä jos puhelu maksaa mm. 3 eur / min ja puhelu kestää 5-20 min (mukaan lukien jonottaminen)? Kuluttaja tilaa kyydin muualta? Ehkä, ainakin osa.

Lisäksi Trafi vaatii, että yli 100 eur maksava kyyti pitää erikseen sopia kuluttajan kanssa. Millä muulla alalla joudutaan toimimaan / turvautumaan näin? Sääntelystä luovutaan, vapaa elinkeino toteutuu ja viranomainen puuttuu edelleen alan hinnoitteluun? Puututaanko viranomaisen toimesta samanlailla myös mm. elektroniikkamyynnissä hinnoitteluun? Tietämätön kuluttaja ostaa television joka maksaa 800 eur. Sama televisio maksaa muualla 500 eur. Kallishinta tulee hänelle yllätyksenä. Vaaditaanko myyjää erikseen sopimaan 800 eur hinnasta kuluttajan kanssa? Ei. Miksi siis yksi ala velvoitetaan toimimaan näin kuluttajamyynnissä? Onko viranomaisen puuttuminen hinnoitteluun EU:n kilpailulakien vastaista, jos kyseessä ei ole markkina-aseman väärinkäyttö tai kartelli (artiklat 101 ja 102)?

Jos verrataan taksin vaatimuksia maksimihinnan ilmoittamisessa markkinoinnissaan esim. lentoliikenteeseen:

• Finnair nyt: "Lennot Hki - Rovaniemi vain alk. 39 eur".
• Finnair liikennepalvelulaki: "Nyt lennot Hki - Rovaniemi jopa 4 800 eur."

Miksi taksin pitää ilmoittaa markkinoinnissaan maksimihinta? Eikä alkaen hintaa, kuten kaikilla muilla aloilla? Koska tuleva laki on rakennettu ja toteutettu niin hyvin?

Tällainen toiminta ja turvaamisasiat kehittävät nykysysteemiä selkeämmäksi? Paremmaksi?Varmasti tilanne vakiintuu sitten aikanaan, ja selkeän hinnoittelun tarjoava yritys menestyy. Osaatteko arvioija kauanko tähän tulee menemään?

Tämä käyty läpi jo miljoona kertaa, mutta maailmalta saatujen tietojen, ja etenkin konkreettiset tapaukset osoittavat sen ettei yksittäinen kuluttaja tunnista taksimarkkinoilta ”huijaavaa” toimijaa satojen / tuhansien joukosta. Epäselvää hinnoittelua (mutta laillista) on joillakin toimijoilla riiittänyt nyt sen 29 vuotta. He myös aina löytävät lisää ja uusia (laillisesti) huijattavia kuluttajia.

Sama kaava toistuu myös kaikissa taksialan vapauttaneissa maissa. Myös Suomessa aikanaan. On täysin turhaa toivoa, että täällä kävisi toisin. Niin ei ole käynyt vielä missään.

Markkinataloudessa tulee myös rajatapauksia, jossa kuluttajalla on vain kaksi mahdollisuutta:

• Maksaa riistohinnoiteltu taksi ja mennä.
• Olla maksamatta, olla menemättä ja menettää jopa enemmän (lentoliput, lääkäriaika, tärkeä kokous, jne).

Kyllä, kuva on vain esimerkki. Esimerkki tulevasta. Ja ei, ei hyvä esimerkki.

Kuva: Trafi. 18.4.2018.

]]>
0 http://jukka-pekkakukkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254003-liikennepalvelulaki-ja-taksien-hinnan-ilmoittaminen#comments kilpailu Liikennepalvelulaki Sääntely Taksi Wed, 18 Apr 2018 11:47:34 +0000 Jukka-Pekka Kukkonen http://jukka-pekkakukkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254003-liikennepalvelulaki-ja-taksien-hinnan-ilmoittaminen
Elintarvikkeiden hintavertailut, voiko niihin luottaa? http://minavaan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253012-elintarvikkeiden-hintavertailut-voiko-niihin-luottaa <p>Jostain luin juuri, että Prisma on edullisin ja Lidl on menettänyt kärkipaikkansa. Voi pitää paikkansa.</p><p>Jotenkin kumminkin epäilen vertailun oikeellisuutta!</p><p>Mietin onko hintavertailu oikeudenmukainen ja riittävän kattava. Lidlin tilanne on sinänsä selvä ja kattaa koko maan. Käsittääkseni he hinnoittelevat koko maan samalla tavalla.</p><p>Citymarketin ruokakauppiaina ovat yksityiset yrittäjät, muutamaa valtakunnallista tarjoustuotetta lukuunottamatta hinnat mitä todennäköisemmin ovat kauppiaan päätettävissä. En jaksa uskoa, että kahden Citymarketin hinnat ovat täsmälleen samat.</p><p>Sama pätee varmasti K-ja KSupermarkettien hintoihin. Kauppias on hinnoittelee valtaosan hinnoista oman halunsa mukaan..</p><p>Myöskin Prismojen ja muiden S-ketjun kauppojen omistajina ovat eri alueelliset osuuskaupat. Ainakin oman kokemukseni mukaan ainakin Vaasan ja Seinäjoen Prismojen hinnoissa on eroja. Lukuunottamatta valtakunnallisia tarjoustuotteita.</p><p>Kysynkin, onko otanta niin kattava, että vertailu on oikeudenmukainen valtakunnallisesti. Otantoja pitäisi olla lukuisia , että vertailu oli riittävän kattava. Jos otanta on esimerkiksi yksi Prisma ja yksi Citymarket, niin vertailu pätee vain näillä paikkakunnilla, ei valtakunnallisesti</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jostain luin juuri, että Prisma on edullisin ja Lidl on menettänyt kärkipaikkansa. Voi pitää paikkansa.

Jotenkin kumminkin epäilen vertailun oikeellisuutta!

Mietin onko hintavertailu oikeudenmukainen ja riittävän kattava. Lidlin tilanne on sinänsä selvä ja kattaa koko maan. Käsittääkseni he hinnoittelevat koko maan samalla tavalla.

Citymarketin ruokakauppiaina ovat yksityiset yrittäjät, muutamaa valtakunnallista tarjoustuotetta lukuunottamatta hinnat mitä todennäköisemmin ovat kauppiaan päätettävissä. En jaksa uskoa, että kahden Citymarketin hinnat ovat täsmälleen samat.

Sama pätee varmasti K-ja KSupermarkettien hintoihin. Kauppias on hinnoittelee valtaosan hinnoista oman halunsa mukaan..

Myöskin Prismojen ja muiden S-ketjun kauppojen omistajina ovat eri alueelliset osuuskaupat. Ainakin oman kokemukseni mukaan ainakin Vaasan ja Seinäjoen Prismojen hinnoissa on eroja. Lukuunottamatta valtakunnallisia tarjoustuotteita.

Kysynkin, onko otanta niin kattava, että vertailu on oikeudenmukainen valtakunnallisesti. Otantoja pitäisi olla lukuisia , että vertailu oli riittävän kattava. Jos otanta on esimerkiksi yksi Prisma ja yksi Citymarket, niin vertailu pätee vain näillä paikkakunnilla, ei valtakunnallisesti

]]>
5 http://minavaan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253012-elintarvikkeiden-hintavertailut-voiko-niihin-luottaa#comments Elintarvikkeet Hintavertailut kilpailu Wed, 28 Mar 2018 18:40:28 +0000 jouko viitala http://minavaan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253012-elintarvikkeiden-hintavertailut-voiko-niihin-luottaa
Apteekkien kilpailun salliminen laskisi hintoja http://mikkokiesilainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250053-apteekkien-kilpailun-salliminen-laskisi-hintoja <p>&nbsp;</p> <p>Apteekkariliiton viestintäjohtaja Erkki Kostiainen kirjoitti Helsgin Sanomissa (HS Mielipide 25.1.), että lääkkeiden hintavertailut ovat haastavia eivätkä ne kerro apteekkijärjestelmän tehokkuudesta.</p> <p>Apteekkariliiton oman esimerkkilaskelman mukaan 50 euroa maksavasta reseptilääkkeestä jää apteekille verojen jälkeen 11,1 euroa. Ruotsissa apteekille vastaavasta lääkkeestä jää 5,5 euroa. Kyse ei ole siitä, että lääkkeiden hintavertailuja olisi vaikea tehdä vaan siitä, että Apteekkariliiton on vaikea hyväksyä niiden tuloksia.</p> <p>Kilpailu on kuluttajan etu. Koska valtio maksaa suurimman osan lääkemenoista, apteekkien kohdalla se on myös veronmaksajien etu.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Mikko Kiesiläinen<br />toiminnanjohtaja,&nbsp;Libera</p> <p>Kirjoitus on alunperin julkaistu Helsingin Sanomissa (28.1.2018)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Apteekkariliiton viestintäjohtaja Erkki Kostiainen kirjoitti Helsgin Sanomissa (HS Mielipide 25.1.), että lääkkeiden hintavertailut ovat haastavia eivätkä ne kerro apteekkijärjestelmän tehokkuudesta.

Apteekkariliiton oman esimerkkilaskelman mukaan 50 euroa maksavasta reseptilääkkeestä jää apteekille verojen jälkeen 11,1 euroa. Ruotsissa apteekille vastaavasta lääkkeestä jää 5,5 euroa. Kyse ei ole siitä, että lääkkeiden hintavertailuja olisi vaikea tehdä vaan siitä, että Apteekkariliiton on vaikea hyväksyä niiden tuloksia.

Kilpailu on kuluttajan etu. Koska valtio maksaa suurimman osan lääkemenoista, apteekkien kohdalla se on myös veronmaksajien etu.

 

Mikko Kiesiläinen
toiminnanjohtaja, Libera

Kirjoitus on alunperin julkaistu Helsingin Sanomissa (28.1.2018)

]]>
4 http://mikkokiesilainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250053-apteekkien-kilpailun-salliminen-laskisi-hintoja#comments Apteekki kilpailu Mon, 29 Jan 2018 17:10:00 +0000 Mikko Kiesiläinen http://mikkokiesilainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250053-apteekkien-kilpailun-salliminen-laskisi-hintoja
VR:n uudistukselle on taloustieteelliset perusteet http://vesa-kanniainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243920-vrn-uudistukselle-on-taloustieteelliset-perusteet <p>Liikenneministeriön esitys rautateiden palvelujen kilpailuttamisesta on perusteltavissa. Suomen veronmaksajien ja matkustavien kansalaisten kannalta toimialalle on löydettävissä nykyistä parempi toiminnallinen ratkaisu. Rautatiet ovat luonteeltaan ns. luonnollinen monopoli. Näille on ts. tyypillistä, että niihin liittyy merkittävä kiinteä kustannus, kun verkosto pystytetään. Toiminnan yksikkökustannus on aleneva palvelujen määrän kasvaessa. Ne ovat esimerkki luonnollisesta monopolista siinä mielessä, että ei ole järkevää, että kaksi eri yhtiötä rakentaa vierekkäin kulkevat omat raiteensa etelästä pohjoiseen. On myös luonnollista, että rakentamisesta ja omistamisesta vastaa julkinen valta, mutta tämä edellyttää yhteiskunnallista tahtotilaa. Tahtotila voi myös tarkoittaa sitä, että rakentaminen on yhteiskunnallisesti haluttua, vaikka toiminta edellyttäisi veronmaksajien tukea.</p><p>Rautatiet ovat samalla ns. verkostohyödyke. Vaikka verkostohyödyke olisi julkisomisteinen, sen varaan rakentuvien palvelujen tarjonta kannattaa rakentaa kilpailevien palveluyhtiöiden varaan. Ne voivat olla julkisia tai yksityisiä. Tehokkuus ratkaiskoot. Niiltä tulee periä verkon käyttämisestä lisenssimaksu, jolla katetaan verkon kustannuksia. Voittoa verkon omistajalle, yhteiskunnalle ei rautateiden välttämättä tarvitse tuottaa. Tätä argumenttia voi perustella sillä, että niihin liittyy merkittäviä hyödyllisiä ulkoisvaikutuksia. Jos palvelu jollain rataosuudella ei ole yksityiselle toimijalle kannattavaa, yhteiskunnan tahtotila kertoo, subventoidaanko sitä valtakunnallisesti vai ei. Kehitettäessä suomalaista ratkaisua kilpailun toteuttamiseksi, oppiminen ulkomaista kokemuksista on oleellista. Maailmalla on esimerkkejä hyvin toteutetusta kilpailun sisään rakentamisesta rautateille. On myös esimerkkejä huonosti toteutetusta yksityistämisestä.</p><p>Bussiliikenteen vapauttaminen Suomessa on aikaansaanut merkittäviä yhteiskunnallisia hyötyjä. Rautateillä tarvitaan vastaavasti uusia ratkaisuja. Yhdessä nämä liikennemuodot voivat palvella entistä paremmin sekä matkustavia kansalaisia että yrityksiä.</p> Liikenneministeriön esitys rautateiden palvelujen kilpailuttamisesta on perusteltavissa. Suomen veronmaksajien ja matkustavien kansalaisten kannalta toimialalle on löydettävissä nykyistä parempi toiminnallinen ratkaisu. Rautatiet ovat luonteeltaan ns. luonnollinen monopoli. Näille on ts. tyypillistä, että niihin liittyy merkittävä kiinteä kustannus, kun verkosto pystytetään. Toiminnan yksikkökustannus on aleneva palvelujen määrän kasvaessa. Ne ovat esimerkki luonnollisesta monopolista siinä mielessä, että ei ole järkevää, että kaksi eri yhtiötä rakentaa vierekkäin kulkevat omat raiteensa etelästä pohjoiseen. On myös luonnollista, että rakentamisesta ja omistamisesta vastaa julkinen valta, mutta tämä edellyttää yhteiskunnallista tahtotilaa. Tahtotila voi myös tarkoittaa sitä, että rakentaminen on yhteiskunnallisesti haluttua, vaikka toiminta edellyttäisi veronmaksajien tukea.

Rautatiet ovat samalla ns. verkostohyödyke. Vaikka verkostohyödyke olisi julkisomisteinen, sen varaan rakentuvien palvelujen tarjonta kannattaa rakentaa kilpailevien palveluyhtiöiden varaan. Ne voivat olla julkisia tai yksityisiä. Tehokkuus ratkaiskoot. Niiltä tulee periä verkon käyttämisestä lisenssimaksu, jolla katetaan verkon kustannuksia. Voittoa verkon omistajalle, yhteiskunnalle ei rautateiden välttämättä tarvitse tuottaa. Tätä argumenttia voi perustella sillä, että niihin liittyy merkittäviä hyödyllisiä ulkoisvaikutuksia. Jos palvelu jollain rataosuudella ei ole yksityiselle toimijalle kannattavaa, yhteiskunnan tahtotila kertoo, subventoidaanko sitä valtakunnallisesti vai ei. Kehitettäessä suomalaista ratkaisua kilpailun toteuttamiseksi, oppiminen ulkomaista kokemuksista on oleellista. Maailmalla on esimerkkejä hyvin toteutetusta kilpailun sisään rakentamisesta rautateille. On myös esimerkkejä huonosti toteutetusta yksityistämisestä.

Bussiliikenteen vapauttaminen Suomessa on aikaansaanut merkittäviä yhteiskunnallisia hyötyjä. Rautateillä tarvitaan vastaavasti uusia ratkaisuja. Yhdessä nämä liikennemuodot voivat palvella entistä paremmin sekä matkustavia kansalaisia että yrityksiä.

]]>
52 http://vesa-kanniainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243920-vrn-uudistukselle-on-taloustieteelliset-perusteet#comments Kotimaa kilpailu Luonnollinen monopoli Rautateiden uudistaminen Verkostohyödyke Wed, 04 Oct 2017 20:50:40 +0000 Vesa Kanniainen http://vesa-kanniainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243920-vrn-uudistukselle-on-taloustieteelliset-perusteet
Mikä markkinaehtoisessa terveydenhuollossa mättää http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235730-mika-markkinaehtoisessa-terveydenhuollossa-mattaa <p>Sipilän hallituksen sote-uudistuksen loppusuora häämöttää ja valtaisa lakipaketti on näillä näkymin hyväksytty heinäkuuhun mennessä. Kuntavaalit politisoivat uudistuksesta käytyä keskustelua entisestään. Kun vaaleissa voittajiksi julistautuneita on sekä oikealla että vasemmalla, voi vaalitulosta käyttää sekä sen osoittamiseen, että kansa kannattaa ehdotettua uudistusta tai että se vastustaa sitä. Kovin paljon eväitä uudistuksen hyvälle läpiviemiselle polarisoitunut keskustelu ei kuitenkaan anna.</p><p>Kovin moni suomalainen asiantuntija katsoo, että sote-uudistus ja erityisesti siihen liitetty potilaan suora valinnanvapaus lisää uudistuksen epäonnistumisen mahdollisuuksia ainakin, jos sote-uudistuksen alkuperäisistä tavoitteista pidetään kiinni. Näitä tavoitteita ovat kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, turvata yhdenvertaiset palvelut ja palvelujen saatavuus sekä hillitä kustannuksien kasvua. Tosiasiallisiksi sote-uudistuksen tavoitteiksi näiden virallisten tavoitteiden rinnalle ovat nousseet kuitenkin myös palvelujen asiakaslähtöisyyden lisääminen sekä markkinoiden luominen sote-sektorille. Näistä uusista tavoitteista terveydenhuollon markkinoiden luominen ei suoraan palvele sosiaalipolitiikan päämääriä. Palvelujen asiakas- tai potilaslähtöisyyden lisääminen on sen sijaan terveydenhuollolle yleisesti hyväksytty tavoite.</p><p>Olen itse toiminut sekä Euroopan unionin komission että STM:n sote-asiantuntijaryhmässä arvioimassa kilpailun vaikutuksia terveydenhuoltojärjestelmään ja ennen kaikkea terveydenhuollon kustannuskehitykseen. Maailmalta ei juurikaan löydy esimerkkejä siitä, että kilpailumekanismi tuottaisi terveyttä. Teoreettisesti ajatelleen kapitalistisen talousjärjestelmän perustana oleva vapaa kilpailu voisi laskea terveydenhuollon kustannuksia, mutta käytännössä se ei sitä tee. Syynä tähän on pitkälti se, että terveydenhuollon markkina ei koskaan tyydyty samalla tavalla kuin esimerkiksi kulutushyödykkeiden markkina. Ihmiset kun ovat kuolevaisia ja emme voi millään rahallakaan tätä kuolevaisuuttamme poistaa. Siksi potilaat, jos heillä rahaa on, ovat lopulta valmiita käyttämään yhä kasvavia rahasummia varsin marginaalisten hyötyjen saavuttamiseen. Riski tälle lisääntyy, jos potilas ei palvelujen hankkimiseen käytä omaa rahaansa vaan yhteiskunnan varoja. Terveyttä ja sairautta koskeva tiedon epäsuhta potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisen välillä lisää vielä riskiä sille, että kuluttajana toimiva potilas ostaa itselleen tarpeettomia ja vaikuttamattomia palveluja, kun niitä ammattilainen hänelle myy.</p><p>Toinen ongelma markkinaehtoisessa terveydenhuollossa on, että yritysten perustoimintatapaan kuuluu pyrkimys kasvaa ja tehdä voittoa. Terveydenhuoltoalalla toimivat yritykset siis pyrkivät lisäämään myyntiään ja myymään tuotteensa niin kalliiseen hintaan, kuin ostaja on valmis maksamaan. Hyvä esimerkki tällaisesta toiminnasta on lääketeollisuus, jonka kannattavuus on samalla tasolla aseteollisuuden kanssa. Se myisi tuotteitaan vielä enemmän, jollei kustannusten kasvun pelossa lääkkeiden markkinointia olisi rajoitettu. On kuitenkin paljon vaikeampaa rajoittaa terveydenhoitopalveluita myyvien yritysten markkinointia, koska ennalta ehkäisevä terveydenhuolto perustuu pitkälti juuri terveysvalistuksen markkinointiin. Vaikka suomalainen terveyskeskusjärjestelmä on vuosien mittaan kriisiytynyt, ei sen perusajatus siitä, että terveyskasvatusta tehdään ennen kaikkea kansanterveyden edistämiseksi eikä voiton tavoittelemiseksi, ole mitenkään vanhentunut.</p><p>Kolmas keskeinen ongelma liittyy terveydenhuollon markkinoiden toimimiseen. EU:n komissiolle laaditussa raportissa (Competition among health care providers in the European Union &ndash; Investigating policy options) toimme esiin sen, että kilpailun toimiminen terveydenhuollossa edellyttää mm. sitä, että toimijoiden tulo markkinoille on helppoa ja että jonkun toimijan poistuminen markkinoilta ei saa aiheuttaa merkittävää markkinahäiriötä taikka vaarantaa potilaiden terveyttä. Mekanismeja tämän varmistamiseksi ei Suomen sote-uudistuksessa ole onnistututtu luomaan, kun markkinoille tulevat uudet yrittäjät eivät saa käyttää julkista palvelua varten luotua infrastruktuuria omaan toimintaansa ja valtakunnalliset ketjut voivat saavuttaa määräävän aseman potilaiden kannalta keskeisten peruspalvelujen tuottamisessa. Onkin paljon helpompaa purkaa vanha solidaarisuusperiaatteeseen perustuva terveydenhuoltojärjestelmä, kuin rakentaa uusi markkinaehtoisesti toimiva järjestelmä, jossa sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet toteutuisivat. Asiantuntijat kehottavatkin tältä osin varovaisuuteen terveydenhuoltojärjestelmien uudistuksissa ja aina kokeilemaan uutta toimintamallia ennen sen laajaa käyttöönottoa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sipilän hallituksen sote-uudistuksen loppusuora häämöttää ja valtaisa lakipaketti on näillä näkymin hyväksytty heinäkuuhun mennessä. Kuntavaalit politisoivat uudistuksesta käytyä keskustelua entisestään. Kun vaaleissa voittajiksi julistautuneita on sekä oikealla että vasemmalla, voi vaalitulosta käyttää sekä sen osoittamiseen, että kansa kannattaa ehdotettua uudistusta tai että se vastustaa sitä. Kovin paljon eväitä uudistuksen hyvälle läpiviemiselle polarisoitunut keskustelu ei kuitenkaan anna.

Kovin moni suomalainen asiantuntija katsoo, että sote-uudistus ja erityisesti siihen liitetty potilaan suora valinnanvapaus lisää uudistuksen epäonnistumisen mahdollisuuksia ainakin, jos sote-uudistuksen alkuperäisistä tavoitteista pidetään kiinni. Näitä tavoitteita ovat kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, turvata yhdenvertaiset palvelut ja palvelujen saatavuus sekä hillitä kustannuksien kasvua. Tosiasiallisiksi sote-uudistuksen tavoitteiksi näiden virallisten tavoitteiden rinnalle ovat nousseet kuitenkin myös palvelujen asiakaslähtöisyyden lisääminen sekä markkinoiden luominen sote-sektorille. Näistä uusista tavoitteista terveydenhuollon markkinoiden luominen ei suoraan palvele sosiaalipolitiikan päämääriä. Palvelujen asiakas- tai potilaslähtöisyyden lisääminen on sen sijaan terveydenhuollolle yleisesti hyväksytty tavoite.

Olen itse toiminut sekä Euroopan unionin komission että STM:n sote-asiantuntijaryhmässä arvioimassa kilpailun vaikutuksia terveydenhuoltojärjestelmään ja ennen kaikkea terveydenhuollon kustannuskehitykseen. Maailmalta ei juurikaan löydy esimerkkejä siitä, että kilpailumekanismi tuottaisi terveyttä. Teoreettisesti ajatelleen kapitalistisen talousjärjestelmän perustana oleva vapaa kilpailu voisi laskea terveydenhuollon kustannuksia, mutta käytännössä se ei sitä tee. Syynä tähän on pitkälti se, että terveydenhuollon markkina ei koskaan tyydyty samalla tavalla kuin esimerkiksi kulutushyödykkeiden markkina. Ihmiset kun ovat kuolevaisia ja emme voi millään rahallakaan tätä kuolevaisuuttamme poistaa. Siksi potilaat, jos heillä rahaa on, ovat lopulta valmiita käyttämään yhä kasvavia rahasummia varsin marginaalisten hyötyjen saavuttamiseen. Riski tälle lisääntyy, jos potilas ei palvelujen hankkimiseen käytä omaa rahaansa vaan yhteiskunnan varoja. Terveyttä ja sairautta koskeva tiedon epäsuhta potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisen välillä lisää vielä riskiä sille, että kuluttajana toimiva potilas ostaa itselleen tarpeettomia ja vaikuttamattomia palveluja, kun niitä ammattilainen hänelle myy.

Toinen ongelma markkinaehtoisessa terveydenhuollossa on, että yritysten perustoimintatapaan kuuluu pyrkimys kasvaa ja tehdä voittoa. Terveydenhuoltoalalla toimivat yritykset siis pyrkivät lisäämään myyntiään ja myymään tuotteensa niin kalliiseen hintaan, kuin ostaja on valmis maksamaan. Hyvä esimerkki tällaisesta toiminnasta on lääketeollisuus, jonka kannattavuus on samalla tasolla aseteollisuuden kanssa. Se myisi tuotteitaan vielä enemmän, jollei kustannusten kasvun pelossa lääkkeiden markkinointia olisi rajoitettu. On kuitenkin paljon vaikeampaa rajoittaa terveydenhoitopalveluita myyvien yritysten markkinointia, koska ennalta ehkäisevä terveydenhuolto perustuu pitkälti juuri terveysvalistuksen markkinointiin. Vaikka suomalainen terveyskeskusjärjestelmä on vuosien mittaan kriisiytynyt, ei sen perusajatus siitä, että terveyskasvatusta tehdään ennen kaikkea kansanterveyden edistämiseksi eikä voiton tavoittelemiseksi, ole mitenkään vanhentunut.

Kolmas keskeinen ongelma liittyy terveydenhuollon markkinoiden toimimiseen. EU:n komissiolle laaditussa raportissa (Competition among health care providers in the European Union – Investigating policy options) toimme esiin sen, että kilpailun toimiminen terveydenhuollossa edellyttää mm. sitä, että toimijoiden tulo markkinoille on helppoa ja että jonkun toimijan poistuminen markkinoilta ei saa aiheuttaa merkittävää markkinahäiriötä taikka vaarantaa potilaiden terveyttä. Mekanismeja tämän varmistamiseksi ei Suomen sote-uudistuksessa ole onnistututtu luomaan, kun markkinoille tulevat uudet yrittäjät eivät saa käyttää julkista palvelua varten luotua infrastruktuuria omaan toimintaansa ja valtakunnalliset ketjut voivat saavuttaa määräävän aseman potilaiden kannalta keskeisten peruspalvelujen tuottamisessa. Onkin paljon helpompaa purkaa vanha solidaarisuusperiaatteeseen perustuva terveydenhuoltojärjestelmä, kuin rakentaa uusi markkinaehtoisesti toimiva järjestelmä, jossa sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet toteutuisivat. Asiantuntijat kehottavatkin tältä osin varovaisuuteen terveydenhuoltojärjestelmien uudistuksissa ja aina kokeilemaan uutta toimintamallia ennen sen laajaa käyttöönottoa.

]]>
37 http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235730-mika-markkinaehtoisessa-terveydenhuollossa-mattaa#comments Kotimaa kilpailu Potilas Sote-uudistus Valinnanvapaus Sun, 16 Apr 2017 07:16:25 +0000 Lasse Lehtonen http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235730-mika-markkinaehtoisessa-terveydenhuollossa-mattaa
Takaisin tervanpolton Impivaaraan? http://tuomoluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235311-takaisin-tervanpolton-impivaaraan <p>Kun kivikauden kolli aikanaan ajeli nelikulmaisilla kärrynpyörillä kolisevin akselein villisikojen perässä, hän halusi vain yhtä asiaa: päästä lujempaa.</p><p>Innovatiivisin luolamies keksi ottaa pikkuisen pois neliön kulmista ja huomasi, että vauhti kasvaa. Hän oli kunkku ja pärjäsi parhaiten. Pian hänen kilpailijansa keksivät ottaa hieman enemmän. Ja kun taas seuraava keksi ottaa vielä enemmän, niin pikkuhiljaa keskinäisen kilpailun tuloksena syntyi pyörä.</p><p><em>Pyörä keksittiin kilpailun, ei valtion innovaatio-ohjelman, tuloksena</em></p><p>Kaiken sen hyvinvoinnin ja kehityksen, jonka tuloksista tänä päivänä nautimme ja joka erottaa meidät luolamiehistä, motiivina on ollut kilpailu. Ja välineenä yrittäminen. Halutaan saada enemmän kuin muut ja kehitetään parempaa. Kilpailu on koodattu ihmisiin myös geneettisesti, me haluamme kilpailla ja nautimme siitä. Miksi muuten puolet television ohjelmatarjonnasta on urheilua ja kilpailuja?</p><p>Kilpailu on ihailtua ja hyväksyttävää joka paikassa muualla, paitsi elinkeinoelämässä. Ja hyvinvointivaltion palveluiden tuottamisessa. Aidon kilpailun tukahduttamiseksi olemme kääntäneet tasa-arvonkin käsitteen päälaelleen: tärkeää ei ole enää se, että kaikki lähtevät samalta viivalta, vaan se, että kaikki tulevat yhtä aikaa maaliin.</p><p><em>Vaikka meidän pitäisi luoda yhteiskunta, jossa menestyminen on ihailun ja haaveilun, eikä kateuden ja närkästyksen kohde.</em></p><p>Pohjoismaisten kilpailuviranomaisten yhteisraportissa &rdquo;A Vision for Competition &ndash; Competition Policy towards 2020&rdquo; korostetaan tehokkaan kilpailupolitiikan ja vapaan kilpailun edellytysten valvonnan merkitystä talouskasvun ja hyvinvoinnin turvaamisessa.</p><p><em>Silti vapaa kilpailu on Suomessa pelote, jolla uhataan eriarvoisuuden kasvavan, syrjäytymisriskien lisääntyvän ja tuloerojen räjähtävän. Niin kuin nyt on nähty sote-keskustelussa.</em></p><p>Tosiasiassa vapaa kilpailu on ainoa mekanismi, jonka seurauksena syntyy parempia suoritteita ja kaikkien elintaso ja sitä kautta hyvinvointi kasvavat. Myöskin niiden, jotka eivät itse pärjää kilpailussa. &nbsp;</p><p>Kilpailua synnyttävät yrittäjät ja yrittäminen. Mutta nykyisessä hyvinvointivaltiossamme yrittäjien asema on jäänyt korporaatiopolitiikan jäätävään varjoon. Ay-liikkeen johdolla yrittäjistä on tehty yhteiskunnan torppareita - piikoja ja renkejä, joilla ei ole sananvaltaa edes omissa asioissaan.</p><p>Sen sijaan veronmaksusta on tullut hyve ja tulonsiirtojen varassa elämisestä kansalaisoikeus. &rdquo;Raha tulee seinästä, ruoka kaupasta ja sähkö töpselistä&rdquo; on uusi standardi ilman mitään pohdintaa siitä, että jonkun täytyy oikeasti työllään maksaa se kaikki.</p><p>Kansalaiset ovat ulkoistaneet vastuunsa yhteiskunnalle ja ovat valmiita maksamaan korkeaa veroa siitä. Vastineeksi yhteiskunta holhoaa ja sääntelee kansalaiset nöyriksi. Täydellinen rakkausavioliitto, mutta tappaa täysin yrittämisen ja kilpailun!</p><p>Globaali maailma ympärillä menee täysin toiseen suuntaan: digitalisaatio ja avoin kilpailu ovat tehneet siitä paljon aikaisempaa demokraattisemman, yhä useammilla ihmisillä on enemmän mahdollisuuksia menestyä kuin koskaan aikaisemmin.</p><p>Siksi yhä useampi ihminen maailmassa yrittää enemmän ja paremmin. Tuolla jossakin neljä miljardia ihmistä haluaa tehdä meidän työmme halvemmalla ja paremmin.</p><p><em>Paradoksaalista, mutta tässäkin markkinataloudella on saavutettu se, mitä Suomi sosiaalidemokratialla tavoittelee &ndash; huonolla menestyksellä.</em></p><p>Meidän pitää nopeasti herätä vapaan kilpailun, yrittämisen ja oikean tasa-arvon kannustamiseen. Muuten taannumme takaisin tervanpolton ja oravanmetsästyksen impivaaralaiseen aikaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun kivikauden kolli aikanaan ajeli nelikulmaisilla kärrynpyörillä kolisevin akselein villisikojen perässä, hän halusi vain yhtä asiaa: päästä lujempaa.

Innovatiivisin luolamies keksi ottaa pikkuisen pois neliön kulmista ja huomasi, että vauhti kasvaa. Hän oli kunkku ja pärjäsi parhaiten. Pian hänen kilpailijansa keksivät ottaa hieman enemmän. Ja kun taas seuraava keksi ottaa vielä enemmän, niin pikkuhiljaa keskinäisen kilpailun tuloksena syntyi pyörä.

Pyörä keksittiin kilpailun, ei valtion innovaatio-ohjelman, tuloksena

Kaiken sen hyvinvoinnin ja kehityksen, jonka tuloksista tänä päivänä nautimme ja joka erottaa meidät luolamiehistä, motiivina on ollut kilpailu. Ja välineenä yrittäminen. Halutaan saada enemmän kuin muut ja kehitetään parempaa. Kilpailu on koodattu ihmisiin myös geneettisesti, me haluamme kilpailla ja nautimme siitä. Miksi muuten puolet television ohjelmatarjonnasta on urheilua ja kilpailuja?

Kilpailu on ihailtua ja hyväksyttävää joka paikassa muualla, paitsi elinkeinoelämässä. Ja hyvinvointivaltion palveluiden tuottamisessa. Aidon kilpailun tukahduttamiseksi olemme kääntäneet tasa-arvonkin käsitteen päälaelleen: tärkeää ei ole enää se, että kaikki lähtevät samalta viivalta, vaan se, että kaikki tulevat yhtä aikaa maaliin.

Vaikka meidän pitäisi luoda yhteiskunta, jossa menestyminen on ihailun ja haaveilun, eikä kateuden ja närkästyksen kohde.

Pohjoismaisten kilpailuviranomaisten yhteisraportissa ”A Vision for Competition – Competition Policy towards 2020” korostetaan tehokkaan kilpailupolitiikan ja vapaan kilpailun edellytysten valvonnan merkitystä talouskasvun ja hyvinvoinnin turvaamisessa.

Silti vapaa kilpailu on Suomessa pelote, jolla uhataan eriarvoisuuden kasvavan, syrjäytymisriskien lisääntyvän ja tuloerojen räjähtävän. Niin kuin nyt on nähty sote-keskustelussa.

Tosiasiassa vapaa kilpailu on ainoa mekanismi, jonka seurauksena syntyy parempia suoritteita ja kaikkien elintaso ja sitä kautta hyvinvointi kasvavat. Myöskin niiden, jotka eivät itse pärjää kilpailussa.  

Kilpailua synnyttävät yrittäjät ja yrittäminen. Mutta nykyisessä hyvinvointivaltiossamme yrittäjien asema on jäänyt korporaatiopolitiikan jäätävään varjoon. Ay-liikkeen johdolla yrittäjistä on tehty yhteiskunnan torppareita - piikoja ja renkejä, joilla ei ole sananvaltaa edes omissa asioissaan.

Sen sijaan veronmaksusta on tullut hyve ja tulonsiirtojen varassa elämisestä kansalaisoikeus. ”Raha tulee seinästä, ruoka kaupasta ja sähkö töpselistä” on uusi standardi ilman mitään pohdintaa siitä, että jonkun täytyy oikeasti työllään maksaa se kaikki.

Kansalaiset ovat ulkoistaneet vastuunsa yhteiskunnalle ja ovat valmiita maksamaan korkeaa veroa siitä. Vastineeksi yhteiskunta holhoaa ja sääntelee kansalaiset nöyriksi. Täydellinen rakkausavioliitto, mutta tappaa täysin yrittämisen ja kilpailun!

Globaali maailma ympärillä menee täysin toiseen suuntaan: digitalisaatio ja avoin kilpailu ovat tehneet siitä paljon aikaisempaa demokraattisemman, yhä useammilla ihmisillä on enemmän mahdollisuuksia menestyä kuin koskaan aikaisemmin.

Siksi yhä useampi ihminen maailmassa yrittää enemmän ja paremmin. Tuolla jossakin neljä miljardia ihmistä haluaa tehdä meidän työmme halvemmalla ja paremmin.

Paradoksaalista, mutta tässäkin markkinataloudella on saavutettu se, mitä Suomi sosiaalidemokratialla tavoittelee – huonolla menestyksellä.

Meidän pitää nopeasti herätä vapaan kilpailun, yrittämisen ja oikean tasa-arvon kannustamiseen. Muuten taannumme takaisin tervanpolton ja oravanmetsästyksen impivaaralaiseen aikaan.

]]>
0 http://tuomoluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235311-takaisin-tervanpolton-impivaaraan#comments kilpailu Kuntavaalit Politiikka Talous Yrittäjyys Sat, 08 Apr 2017 06:09:10 +0000 Tuomo Luoma http://tuomoluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235311-takaisin-tervanpolton-impivaaraan
Kilpailu ja valinnanvapaus sotessa näennäistä http://askolampikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234674-kilpailu-ja-valinnanvapaus-sotessa-naennaista <p>Hallituksen sote- esityksessä perustellaan laajasti kilpailun lisääntymistä ja sen siunauksellisuutta. Sen mukaan pienetkin yritykset voivat toimia terveyspalvelujen tuottajina, tasa-arvo lisääntyy, kustannukset alenevat ja laatukin voi parantua kilpailun johdosta ja palvelua tarvitsevilla on valinnanvapaus laajan valinnanvapauden piiriin kuuluvissa palveluissa.&nbsp;</p><p>Sotessa perusvirhe on se, että sitä lähdettiin ajamaan ikäänkuin mitään terveydenhoitojärjestelmää ei ennestään olisi ollut olemassakaan. Silloin lähes huomiotta on jäänyt terveydenhoitojärjestelmän analysointi, sen hyvät ja huonot puolet sekä mahdollisuudet. Toinen perustuvaa laatua oleva virhe on rakentaa järjestelmä, joka lisää byrokratiaa ja organisaatioportaita sekä etäännyttää päätöksentekoa kuntalaisista. Yleismaailmallinen kehitys on ollut länsimaissa ja meilläkin vuosikymmeniä organisaatiotasojen madaltaminen, mutta hallitus toimii päinvastoin, se lisää portaita ja vaikeuttaa demokraattista päätöksentekoa. Nykyisestä sairaanhoitojärjestemästä ja sairaanhoitopiireistä olisi rakennettavissa hyvin toimiva sote uudistetuin työnjaoin ja organisatorisin järjestelyin rahoitus mukaan lukien.</p><p>Kilpailun lisääntyminen on paljolti harhaluulo. Hallituksen mukaan kaikkki terveysalan yritykset ovat samalla viivalla ja niillä on yhtälaiset mahdollisuudet osallistua kilpailuun ja tarjota palvelujaan. Tämä ei pidä paikkaansa. Vain määrätyt yritykset ja yhteisöt voivat näin tehdä. Tulee käymään kuten monissa valtion yritystuissa, kuten esimerkisi konsulttipalveluissa. Ministeriön ohjauksessa lähes kaikki tavanomaiset palvelut tuotteistettiin. Valtion tukea saadakseen nämä palvelut on otettava niiltä konsulttiyrityksiltä, jotka ovat ministeriön hyväksymiä palvelun tuottajia. Muilla alan yrityksillä ei vuosiin ole ollut mitään asiaa näille markkinoille. Tämä on johtanut myös usein siihen, että virkamiehen toimesta tuputetaan yrityksille palveluja, joita ne eivät edes tarvitse. Tällainen sementoitu nykyisinkin voimassa oleva järjestelmä on epätasa-arvoinen, rajoittaa kilpailua ja uusien yrittäjien tuloa markkinoille.&nbsp;</p><p>Muita kilpailun rajoituksia ovat olleet erilaiset usein hankintalain vastaiset ehdot, joita tarjouksen pyytäjät ovat asettaneet palvelun mahdolliselle tarjoajalle. Tavanomaisimpia näistä ovat olleet yrityksen koko, liikevaihto, henkilöstön määrä ja erilaiset kvaliteetit. Uusi hankintalakikaan ei paljon tuo parannusta tähän, vaikka sitä on yritettykin EU-direktiivien pohjalta, kun esimerkiksi pienet alihankintayritykset voivat ketjuttumalla tarjota palvelujaan suurina kokonaisuksina.&nbsp;</p><p>Hallituksen esityksen mukaan terveysalan yritysten ja yhteisöjen tulee listautua terveyspalvelun tuottajaksi. Pelkkä listaus ei tietenkään tule riittämään, vaan listautujalle tullaan asettamaan lukuisa joukko ehtoja ennen kuin sen palveluja käyttävän palveluseteli tms. hyväksytään ja yritys voi edelleen veloittaa yhteiskuntaa palvelustaan. Käytännössä siis ministeriö määrää ketkä ja minkälaiset yritykset ja yhteisöt voivat tulla hyväksytyiksi terveyspalvelujen tuottajiksi. Tässä ei ole kuntalaisilla eikä tuskin maakunnallakaan mitään sanan sijaa. Pienyrityksellä on hyvin pienet mahdollisuudet päästä terveyspalvelujen tuottajaksi, vaikka se olisi miten pätevä hyvänsä. Suuret ja keskisuuret yritykset tulevat kahmimaan terveysalan markkinoista valtaosan. Järjestelmä ohjaa asiakasvirrat pääasiassa suurille terveysalan yrityksille. Se luo edellytykset myös suosikkijärjestelmälle ja jopa korruptiolle.&nbsp;</p><p>Terveyspalveluja tarvitsevan valinnanvapaus on hyvin rajoitettu. Hän ei voi valita haluamaansa palvelun tuottajaa, vaikka se olisi hänen miestään paras mahdollinen, jos tuottajaa ei ole hyväksytty palvelun tuottajaksi eikä hän välttämättä ole yrittänytkään sellaiseksi edes hakea työlääksi koetun byrokratian tai muun syyn takia. Hieman kärjistäen voi sanoa, että virkamies valitsee puolestasi sen tahon, joka saa sinua hoitaa. Kaavaillussa valinnanvapaudessa on suorastaan hullunkurisiakin piirteitä. Palvelun tarvitsijan on sitouduttava ehdotuksen mukaan vuodeksi kerrallaan jonkun peruspalvelun tuottajan asiakkaaksi. Eihän tällainen ole valinnanvapautta, vaan pakkoa, jos tuottajaa ei voi edes vaihtaa perustellusta syystä. Hilpeyttä herättää myös ajatus, jonka mukaan terveyspalvelun käyttäjän olisi budjetoitava palvelujensa käyttö. Hänen olisi siis päätettävä miten hän tulee vastaisuudessa sairastelemaan, tarvitsemaan lääkkeitä ja mahdollista muuta hoitoa.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallituksen sote- esityksessä perustellaan laajasti kilpailun lisääntymistä ja sen siunauksellisuutta. Sen mukaan pienetkin yritykset voivat toimia terveyspalvelujen tuottajina, tasa-arvo lisääntyy, kustannukset alenevat ja laatukin voi parantua kilpailun johdosta ja palvelua tarvitsevilla on valinnanvapaus laajan valinnanvapauden piiriin kuuluvissa palveluissa. 

Sotessa perusvirhe on se, että sitä lähdettiin ajamaan ikäänkuin mitään terveydenhoitojärjestelmää ei ennestään olisi ollut olemassakaan. Silloin lähes huomiotta on jäänyt terveydenhoitojärjestelmän analysointi, sen hyvät ja huonot puolet sekä mahdollisuudet. Toinen perustuvaa laatua oleva virhe on rakentaa järjestelmä, joka lisää byrokratiaa ja organisaatioportaita sekä etäännyttää päätöksentekoa kuntalaisista. Yleismaailmallinen kehitys on ollut länsimaissa ja meilläkin vuosikymmeniä organisaatiotasojen madaltaminen, mutta hallitus toimii päinvastoin, se lisää portaita ja vaikeuttaa demokraattista päätöksentekoa. Nykyisestä sairaanhoitojärjestemästä ja sairaanhoitopiireistä olisi rakennettavissa hyvin toimiva sote uudistetuin työnjaoin ja organisatorisin järjestelyin rahoitus mukaan lukien.

Kilpailun lisääntyminen on paljolti harhaluulo. Hallituksen mukaan kaikkki terveysalan yritykset ovat samalla viivalla ja niillä on yhtälaiset mahdollisuudet osallistua kilpailuun ja tarjota palvelujaan. Tämä ei pidä paikkaansa. Vain määrätyt yritykset ja yhteisöt voivat näin tehdä. Tulee käymään kuten monissa valtion yritystuissa, kuten esimerkisi konsulttipalveluissa. Ministeriön ohjauksessa lähes kaikki tavanomaiset palvelut tuotteistettiin. Valtion tukea saadakseen nämä palvelut on otettava niiltä konsulttiyrityksiltä, jotka ovat ministeriön hyväksymiä palvelun tuottajia. Muilla alan yrityksillä ei vuosiin ole ollut mitään asiaa näille markkinoille. Tämä on johtanut myös usein siihen, että virkamiehen toimesta tuputetaan yrityksille palveluja, joita ne eivät edes tarvitse. Tällainen sementoitu nykyisinkin voimassa oleva järjestelmä on epätasa-arvoinen, rajoittaa kilpailua ja uusien yrittäjien tuloa markkinoille. 

Muita kilpailun rajoituksia ovat olleet erilaiset usein hankintalain vastaiset ehdot, joita tarjouksen pyytäjät ovat asettaneet palvelun mahdolliselle tarjoajalle. Tavanomaisimpia näistä ovat olleet yrityksen koko, liikevaihto, henkilöstön määrä ja erilaiset kvaliteetit. Uusi hankintalakikaan ei paljon tuo parannusta tähän, vaikka sitä on yritettykin EU-direktiivien pohjalta, kun esimerkiksi pienet alihankintayritykset voivat ketjuttumalla tarjota palvelujaan suurina kokonaisuksina. 

Hallituksen esityksen mukaan terveysalan yritysten ja yhteisöjen tulee listautua terveyspalvelun tuottajaksi. Pelkkä listaus ei tietenkään tule riittämään, vaan listautujalle tullaan asettamaan lukuisa joukko ehtoja ennen kuin sen palveluja käyttävän palveluseteli tms. hyväksytään ja yritys voi edelleen veloittaa yhteiskuntaa palvelustaan. Käytännössä siis ministeriö määrää ketkä ja minkälaiset yritykset ja yhteisöt voivat tulla hyväksytyiksi terveyspalvelujen tuottajiksi. Tässä ei ole kuntalaisilla eikä tuskin maakunnallakaan mitään sanan sijaa. Pienyrityksellä on hyvin pienet mahdollisuudet päästä terveyspalvelujen tuottajaksi, vaikka se olisi miten pätevä hyvänsä. Suuret ja keskisuuret yritykset tulevat kahmimaan terveysalan markkinoista valtaosan. Järjestelmä ohjaa asiakasvirrat pääasiassa suurille terveysalan yrityksille. Se luo edellytykset myös suosikkijärjestelmälle ja jopa korruptiolle. 

Terveyspalveluja tarvitsevan valinnanvapaus on hyvin rajoitettu. Hän ei voi valita haluamaansa palvelun tuottajaa, vaikka se olisi hänen miestään paras mahdollinen, jos tuottajaa ei ole hyväksytty palvelun tuottajaksi eikä hän välttämättä ole yrittänytkään sellaiseksi edes hakea työlääksi koetun byrokratian tai muun syyn takia. Hieman kärjistäen voi sanoa, että virkamies valitsee puolestasi sen tahon, joka saa sinua hoitaa. Kaavaillussa valinnanvapaudessa on suorastaan hullunkurisiakin piirteitä. Palvelun tarvitsijan on sitouduttava ehdotuksen mukaan vuodeksi kerrallaan jonkun peruspalvelun tuottajan asiakkaaksi. Eihän tällainen ole valinnanvapautta, vaan pakkoa, jos tuottajaa ei voi edes vaihtaa perustellusta syystä. Hilpeyttä herättää myös ajatus, jonka mukaan terveyspalvelun käyttäjän olisi budjetoitava palvelujensa käyttö. Hänen olisi siis päätettävä miten hän tulee vastaisuudessa sairastelemaan, tarvitsemaan lääkkeitä ja mahdollista muuta hoitoa. 

]]>
0 http://askolampikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234674-kilpailu-ja-valinnanvapaus-sotessa-naennaista#comments kilpailu Potilaan valinnanvapaus Sote Fri, 31 Mar 2017 18:15:41 +0000 Asko Lampikari http://askolampikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234674-kilpailu-ja-valinnanvapaus-sotessa-naennaista
Alkutuottajan ahdinko http://alpoylitalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233939-alkutuottajan-ahdinko <p><strong>Alkutuottajan ahdinko </strong></p><p>Ihmisten ja tavaroiden liikkuvuuden helpottumisen myötä kilpailu kiristyy ennen muuta kaupan ja teollisuuden aloilla. Saadakseen markkinoilta lisätilaa ja markkinaosuuksia suuret toimijat ostavat pienempiä kilpailjoitaan. Varsinkin elintarviketeollisuuden ja kaupan kiristyvä kilpailu ja paineet kohdentuvat puolustuskyvyttömiin raaka-aineiden alkutuottajiin.</p><p>Maamme maidon, viljan ja lihan tuottajat ovat ahtaimmalla, sillä kilpailu on pakottanut nostamaan tuotantomäärät niin suuriksi, että jaksamisongelmat ovat arkipäivää perheviljelmillä. Tuotteiden hinnat ovat laskeneet niin, etteivät tulot riitä edes tilapäisavun palkkaamiseen. Nuoret terveet viljelijät ovat selvinneet, kunnes iän mukanaan tuomat jaksamisongelmat pakottavat lopettamaan koko ammatin.</p><p>Jos korot pysyvät alhaalla, ne auttavat selviytymään miljoonainvestoinneista. Sen sijaan lisääntynyt byrokratia ja Venäjän kauppapakotteet ovat pudottaneet alkutuotannon hintoja elintarvikealalla.</p><p>Kiristyvä kilpailu ja tuontiruoka kasvattavat terveyteen kohdistuvia riskejä. Toivottavasti juuri paljastunut brasilialaisen pilaantuneen lihan dumppaus Eurooppan markkinoille avaa päättäjien ja kuluttajienkin silmät huomaamaan, ettei puhe puhtaasta kotimaisesta ruoasta ole ylitramatisoitua. Meidän jokaisen tulisi tulla toimeen ja elää siitä työstä, jota tekee. Nyt kotimainen kauppa tuhoaa alkutuottajien elinkeinoja.</p><p>Syömme kotimaista luonnonkalaa vain 6 % kulutuksesta. Norjan lohipakkauksessa ei ole terustuspäivämäärää. Millaiset lääkejäämät ovat lohessa? Kiristyvä luvitus ajaa suomalaiset kalakasvattajat Ruotsiin. Kotitarvekalastuksen määräyksiä kiristetään ja arvokala syötetään hylkeille.. Kalaravinto on erittäin terveellistä ja suositeltavaa; silti suuren herkun silakan pyyntikiitiöt on annettu virolaisille, jotka jalostavat ja markkinoivat sen. - Elintarvikekaupan taseen vaje on n. 4 miljardia. Kotimainen ruoka on terveellistä ja aina hintansa väärti.</p><p>Alpo Ylitalo kuntavaaliehdokas, sit. Kokkola</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Alkutuottajan ahdinko

Ihmisten ja tavaroiden liikkuvuuden helpottumisen myötä kilpailu kiristyy ennen muuta kaupan ja teollisuuden aloilla. Saadakseen markkinoilta lisätilaa ja markkinaosuuksia suuret toimijat ostavat pienempiä kilpailjoitaan. Varsinkin elintarviketeollisuuden ja kaupan kiristyvä kilpailu ja paineet kohdentuvat puolustuskyvyttömiin raaka-aineiden alkutuottajiin.

Maamme maidon, viljan ja lihan tuottajat ovat ahtaimmalla, sillä kilpailu on pakottanut nostamaan tuotantomäärät niin suuriksi, että jaksamisongelmat ovat arkipäivää perheviljelmillä. Tuotteiden hinnat ovat laskeneet niin, etteivät tulot riitä edes tilapäisavun palkkaamiseen. Nuoret terveet viljelijät ovat selvinneet, kunnes iän mukanaan tuomat jaksamisongelmat pakottavat lopettamaan koko ammatin.

Jos korot pysyvät alhaalla, ne auttavat selviytymään miljoonainvestoinneista. Sen sijaan lisääntynyt byrokratia ja Venäjän kauppapakotteet ovat pudottaneet alkutuotannon hintoja elintarvikealalla.

Kiristyvä kilpailu ja tuontiruoka kasvattavat terveyteen kohdistuvia riskejä. Toivottavasti juuri paljastunut brasilialaisen pilaantuneen lihan dumppaus Eurooppan markkinoille avaa päättäjien ja kuluttajienkin silmät huomaamaan, ettei puhe puhtaasta kotimaisesta ruoasta ole ylitramatisoitua. Meidän jokaisen tulisi tulla toimeen ja elää siitä työstä, jota tekee. Nyt kotimainen kauppa tuhoaa alkutuottajien elinkeinoja.

Syömme kotimaista luonnonkalaa vain 6 % kulutuksesta. Norjan lohipakkauksessa ei ole terustuspäivämäärää. Millaiset lääkejäämät ovat lohessa? Kiristyvä luvitus ajaa suomalaiset kalakasvattajat Ruotsiin. Kotitarvekalastuksen määräyksiä kiristetään ja arvokala syötetään hylkeille.. Kalaravinto on erittäin terveellistä ja suositeltavaa; silti suuren herkun silakan pyyntikiitiöt on annettu virolaisille, jotka jalostavat ja markkinoivat sen. - Elintarvikekaupan taseen vaje on n. 4 miljardia. Kotimainen ruoka on terveellistä ja aina hintansa väärti.

Alpo Ylitalo kuntavaaliehdokas, sit. Kokkola

]]>
0 http://alpoylitalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233939-alkutuottajan-ahdinko#comments Jaksamisongelmat kilpailu Kotimainen ruoka Luonnonkala Wed, 22 Mar 2017 06:04:34 +0000 Alpo Ylitalo http://alpoylitalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233939-alkutuottajan-ahdinko
Länsimetron mallilla ei sote-maakunnassa pärjää http://katrinaharjuhahto-madetoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233865-lansimetron-mallilla-ei-sote-maakunnassa-parjaa <p>Kun uudet maakunnat järjestäytyvät vuoden 2019 alussa, veikkaan että valinnanvapautta enemmän meitä puhututtaa rahoitus. Maakunnat aloittavat toimintansa valtion tiukassa taloudellisessa ohjauksessa. Kuten muutosjohtaja Markus Sovala totesi Uudenmaan virkamiesjohtoryhmän kokouksessa: valtiolla budjettia ei vaan ylitetä.</p><p>Nyt kunnilla on verotusoikeus ja sairaanhoitopiireillä oikeus jälkilaskuttaa kuntia, mikäli menot paukkuvat yli budjetin. Jatkossa ei ole enää tahoa, jolle laskun voisi lähettää, ja pitkäaikaista lainaakaan ei saa ottaa. Maakuntien soten, ympäristöterveydenhuollon ja pelastustoimen on elettävä sillä 17,4 miljardilla eurolla, minkä valtio kohdistaa niille rahoitusta. Väitän, että tämä on isompi muutos - ja joillekin yllätys - kuin moni muu asia tässä uudistuksessa.</p><p>Tilanne ei kuitenkaan pelota, koska olemme eläneet nykyisen organisaationi kanssa SoMa-maailmassa jo usemman vuoden ajan. Organisaatiomme nimi on Eteva ja me tuotamme vammaispalveluja 1&nbsp;300 hengen voimin. Pääasiallinen asiakaskuntamme ovat kehitysvammaiset henkilöt.</p><p>Vaikka erityishuoltopiirinä olemme lakisääteinen kuntayhtymä, kuten sairaanhoitopiirit, meillä ei ole jälkilaskutusmahdollisuutta, vaan menot on sopeutettava tuloihin budjetti- eli kalenterivuoden aikana. Mahdollisiin notkahduksiin on reagoitava välittömästi, mikä edellyttää hyvin toimivia ja ajantasaisia tietojärjestelmiä. Ehkä tästä olisi ollut apua Länsimetroakin rakennettaessa. Jälkilaskennalla ei pärjää.</p><p>Lisäksi toimimme, kuten useat sosiaalihuollon organisaatiot, jo nyt kilpailluilla markkinoilla. Markkinaosuutemme Uudellamaalla on alle 50 prosenttia ja joka syksyisissä sopimusohjausneuvotteluissa meidän on lunastettava paikkamme palvelun tuottajana. Se edellyttää yhtä aikaa laadukasta ja tehokasta toimintaa &ndash; sekä panostuksia tuotteistamiseen, markkinointiin ja viestintään. Toki emme kaikilta osin ole kilpailukykyisiä yksityisen sektorin kanssa, koska esimerkiksi julkisen sektorin työnantajamaksut ja -velvoitteet ovat selkeästi korkeammat kuin yksityisellä puolella.</p><p>Olemme jo nyt maakunnallinen organisaatio, itse asiassa toimintamme ulottuu 3 maakunnan alueelle ja toimipisteitä on 22 kunnassa. Yhtymähallituksemme tekee päätöksiä asiakas-, ei kuntalähtöisesti, mikä on yhdenvertaisten palvelujen edellytys. Hallintoa on voitu maakuntamallissa koko ajan keventää, mutta vastaavasti hajaantunut organisaatio aiheuttaa johtamishaasteita erityisesti lähityössä.</p><p>Kun aloitin Etevan toimitusjohtajana vuoden 2014 alussa, ylin päättävä elimemme yhtymäkokous (jota maakunnassa vastaa maakuntavaltuusto) edellytti, että laadimme talouden tasapainotusohjelman ja katamme taseeseen aiemmilta vuosilta kertyneen alijäämän 3 vuodessa. Onnistuimme saavuttamaan tavoitteen 2 vuodessa tekemällä 5 prosentin tuottavuusloikan ilman että irtisanoimme tai lomautimme ketään, ja samanaikaisesti henkilöasiakkaiden tyytyväisyys parani. Tämä on vaatinut pieniä ja isoja tekoja: kaksipuoleiseen tulostukseen siirtymisestä tulosalueiden yhdistämiseen, mikä mahdollistaa henkilöstön ristiinkäytön. Siksi uskon vakaasti, että SoMassakin kustannusten kasvua voidaan hillitä 3 miljardia euroa vuoteen 2029 mennessä.</p><p>Se ei kuitenkaan onnistu ilman osaavaa ja tietoon pohjautuvaa johtamista, toimintamallien ja palveluverkon uudistamista, digitalisaation hyödyntämistä, moniammatillista työotetta, henkilöstön joustavaa ristiinkäyttöä, yksilöllisiä palveluja ja aitoa asiakaslähtöisyyttä, joka motivoi muutoksiin. Listaa voisi tästä jatkaa pitkäänkin. Itsensä on laitettava likoon. Toisaalta SoMa-malli mahdollistaa osaamisen kehittämisen ja laajentamisen ihan luonnostaan, jos sille annetaan mahdollisuus.</p><p>Elämä voi olla jatkossa SoMaa, makeaa se ei välttämättä ole. Mutta paras palkinto sote-ammattilaiselle on, kun asiakas kiittää ja sanoo, että täällä minulla on hyvä elämä.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Tämä on 3. blogini sote- ja maakuntauudistusta käsittelevässä blogisarjassani. SoMa on puolestaan uusi lyhenne sote- ja maakuntauudistukselle.</em></p><p><em>Olen mukana valmistelemassa SoMaa oman organisaationi ohella Uudenmaan maakunnan esivalmistelun virkamiesjohtoryhmässä, neuvottelukunnassa, sote-tiimissä ja vammaispalvelujen valmisteluryhmässä. Lisäksi olen muun muassa sote- ja maakuntauudistuksen toimeenpanon valtakunnallisen yhteistyöryhmän, Oma Häme -hankkeen ohjausryhmän sekä Keski-Uudenmaan sote-hankkeen vammaispalveluiden ja kehitysvammahuollon työryhmän jäsen.</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun uudet maakunnat järjestäytyvät vuoden 2019 alussa, veikkaan että valinnanvapautta enemmän meitä puhututtaa rahoitus. Maakunnat aloittavat toimintansa valtion tiukassa taloudellisessa ohjauksessa. Kuten muutosjohtaja Markus Sovala totesi Uudenmaan virkamiesjohtoryhmän kokouksessa: valtiolla budjettia ei vaan ylitetä.

Nyt kunnilla on verotusoikeus ja sairaanhoitopiireillä oikeus jälkilaskuttaa kuntia, mikäli menot paukkuvat yli budjetin. Jatkossa ei ole enää tahoa, jolle laskun voisi lähettää, ja pitkäaikaista lainaakaan ei saa ottaa. Maakuntien soten, ympäristöterveydenhuollon ja pelastustoimen on elettävä sillä 17,4 miljardilla eurolla, minkä valtio kohdistaa niille rahoitusta. Väitän, että tämä on isompi muutos - ja joillekin yllätys - kuin moni muu asia tässä uudistuksessa.

Tilanne ei kuitenkaan pelota, koska olemme eläneet nykyisen organisaationi kanssa SoMa-maailmassa jo usemman vuoden ajan. Organisaatiomme nimi on Eteva ja me tuotamme vammaispalveluja 1 300 hengen voimin. Pääasiallinen asiakaskuntamme ovat kehitysvammaiset henkilöt.

Vaikka erityishuoltopiirinä olemme lakisääteinen kuntayhtymä, kuten sairaanhoitopiirit, meillä ei ole jälkilaskutusmahdollisuutta, vaan menot on sopeutettava tuloihin budjetti- eli kalenterivuoden aikana. Mahdollisiin notkahduksiin on reagoitava välittömästi, mikä edellyttää hyvin toimivia ja ajantasaisia tietojärjestelmiä. Ehkä tästä olisi ollut apua Länsimetroakin rakennettaessa. Jälkilaskennalla ei pärjää.

Lisäksi toimimme, kuten useat sosiaalihuollon organisaatiot, jo nyt kilpailluilla markkinoilla. Markkinaosuutemme Uudellamaalla on alle 50 prosenttia ja joka syksyisissä sopimusohjausneuvotteluissa meidän on lunastettava paikkamme palvelun tuottajana. Se edellyttää yhtä aikaa laadukasta ja tehokasta toimintaa – sekä panostuksia tuotteistamiseen, markkinointiin ja viestintään. Toki emme kaikilta osin ole kilpailukykyisiä yksityisen sektorin kanssa, koska esimerkiksi julkisen sektorin työnantajamaksut ja -velvoitteet ovat selkeästi korkeammat kuin yksityisellä puolella.

Olemme jo nyt maakunnallinen organisaatio, itse asiassa toimintamme ulottuu 3 maakunnan alueelle ja toimipisteitä on 22 kunnassa. Yhtymähallituksemme tekee päätöksiä asiakas-, ei kuntalähtöisesti, mikä on yhdenvertaisten palvelujen edellytys. Hallintoa on voitu maakuntamallissa koko ajan keventää, mutta vastaavasti hajaantunut organisaatio aiheuttaa johtamishaasteita erityisesti lähityössä.

Kun aloitin Etevan toimitusjohtajana vuoden 2014 alussa, ylin päättävä elimemme yhtymäkokous (jota maakunnassa vastaa maakuntavaltuusto) edellytti, että laadimme talouden tasapainotusohjelman ja katamme taseeseen aiemmilta vuosilta kertyneen alijäämän 3 vuodessa. Onnistuimme saavuttamaan tavoitteen 2 vuodessa tekemällä 5 prosentin tuottavuusloikan ilman että irtisanoimme tai lomautimme ketään, ja samanaikaisesti henkilöasiakkaiden tyytyväisyys parani. Tämä on vaatinut pieniä ja isoja tekoja: kaksipuoleiseen tulostukseen siirtymisestä tulosalueiden yhdistämiseen, mikä mahdollistaa henkilöstön ristiinkäytön. Siksi uskon vakaasti, että SoMassakin kustannusten kasvua voidaan hillitä 3 miljardia euroa vuoteen 2029 mennessä.

Se ei kuitenkaan onnistu ilman osaavaa ja tietoon pohjautuvaa johtamista, toimintamallien ja palveluverkon uudistamista, digitalisaation hyödyntämistä, moniammatillista työotetta, henkilöstön joustavaa ristiinkäyttöä, yksilöllisiä palveluja ja aitoa asiakaslähtöisyyttä, joka motivoi muutoksiin. Listaa voisi tästä jatkaa pitkäänkin. Itsensä on laitettava likoon. Toisaalta SoMa-malli mahdollistaa osaamisen kehittämisen ja laajentamisen ihan luonnostaan, jos sille annetaan mahdollisuus.

Elämä voi olla jatkossa SoMaa, makeaa se ei välttämättä ole. Mutta paras palkinto sote-ammattilaiselle on, kun asiakas kiittää ja sanoo, että täällä minulla on hyvä elämä.

 

Tämä on 3. blogini sote- ja maakuntauudistusta käsittelevässä blogisarjassani. SoMa on puolestaan uusi lyhenne sote- ja maakuntauudistukselle.

Olen mukana valmistelemassa SoMaa oman organisaationi ohella Uudenmaan maakunnan esivalmistelun virkamiesjohtoryhmässä, neuvottelukunnassa, sote-tiimissä ja vammaispalvelujen valmisteluryhmässä. Lisäksi olen muun muassa sote- ja maakuntauudistuksen toimeenpanon valtakunnallisen yhteistyöryhmän, Oma Häme -hankkeen ohjausryhmän sekä Keski-Uudenmaan sote-hankkeen vammaispalveluiden ja kehitysvammahuollon työryhmän jäsen.

]]>
0 http://katrinaharjuhahto-madetoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233865-lansimetron-mallilla-ei-sote-maakunnassa-parjaa#comments kilpailu Osaaminen Rahoitus Sote Sote- ja maakuntauudistus Hoito 2.3: Sosiaali- ja terveyspalveluiden toimivuus on tärkeämpää kuin sijainti. Tue, 21 Mar 2017 06:27:40 +0000 Katrina Harjuhahto-Madetoja http://katrinaharjuhahto-madetoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233865-lansimetron-mallilla-ei-sote-maakunnassa-parjaa